Täs nyt ollaan pari päivää rääkätty 'Ludea ihan tosissaan. Tuntuu melkoisen hullulta, miten paljon enemmän iloa autosta lähtee, kun siitä lähtee melkoinen meteli. Meteli on sen verran miellyttävä 3000-6000 kierroksen välillä, että Tuukan kiteytys aiheesta on ihan tarpeettoman paikkansapitävä: "Auto alkaa kuulostamaan niin hyvältä, ettei kortin lähtö kuulosta enää pahalta". Äänestä onkin nautittu ihan tarpeettoman paljon ja joka ikisistä liikennevaloista ja jokaiseen ramppiin tuntuu olevan pakko lähteä kuin formulakuski konsanaan.

Meillä oli vielä yksi pieni projekti tehtävänä, tällä kertaa hieman kosmeettisempaa. Tilasin joku aika sitten kiinasta uuden nahan vaihdekepin juureen ja nyt olikin tarkoitus laittaa se kiinni. Etukäteen olikin tiedossa, ettei tämä olisi ihan suoraviivainen bolt on -juttu, vaan saattaisi vaatia hieman luovuutta.

No eikun hommiin. Keskikonsoli irti ja tutkimaan kiinnitystä. Orggis nahka osoittautui keinonahaksi, vaikkakin varsin laadukkaksi sellaiseksi. Uusi on kuitenkin ihan oikeaa eläimen ihoa, joten tämähän on suoranainen upgrade. Vanha nahka on kiinnitetty eräänlaiseen mounttiin niiteillä (sellaisilla nitojan niiteillä) ja kun olimme irroitelleet sen vanhasta rungosta, pitikin keksiä, miten uusi kiinnitetään sen tilalle. Mietimme liimaamista, mutta se olisi vienyt liikaa aikaa. Lopulta päätimme lopettaa arpomisen ja paukutimme askartelunitojalla uuden nahan mounttiin kiinni samalla tavoin, kuin vanhakin oli ollut. Ratkaisu toimi loistavasti.



Toinen ongelma oli, että nahassa oli vähän tarpeettoman iso reikä. Jollain piti saada se pysymään ylhäällä Ratkaisuksi ruuvasin putkiklemmarin vaihdekepin varteen, joka päällä sukka saisi levätä nupin alla.



Vaihdoimme vielä palaneen tuhkakupin valon ennen kuin kasasimme auton takaisin kasaan. Valo tosin pimeni kasauksen yhteydessä, mutta vika on niin olematon, ettei nähnyt vaivaa enää purkaa pakettia uudelleen. Tutkin sitten, kun irroittelen seuraavan kerran. 

Onhan se nyt taas ihan hemmetin hieno.

Illalla vielä yllätykseksi Postnordin kuski toimitti uudet kesärenkaat. Pitää käydä laittamassa ne mahdollisimman pian uusille vanteille ja alle. Koska uudet vanteet ovat tuuman suuremmat, tilasin tosiaan hieman pienemmällä profiililla olevat kumit. Uudet renkaat ovat 16/205/50 kokoiset.

Noniin: töttöröö! Talvi on kiusannut tässä hieman harrastusta, kun kupla hordaa tallia, joten ram cold air intake, eli tuttavallisemmin rämmi, on saanut odottaa asennustaa tässä jo tovin ajan. Nyt kuitenkin keväinen aurinko on hellinyt meitä muutaman päivän ajan ja olemmekin Tuukan kanssa puuhanneet vähän kaikenlaista auton kimpussa. Ihan ensimmäisenä oli vuorossa rämmin asennus.

Asennus on melkoisen simppeli: koko ilmanputsari putkistoineen irti ja rämmi tilalle. Jokin omituinen letku näytti koneen kyljestä kulkevan ilmanputsarin kanavaan (älkää kysykö mikä), mutta rämmin mukana tuli myös tätä varten uusi letku. Tuukka sijoitteli letkun paikoilleen, kun itse öljysin vapaavirtaussuodattimen käyttökuntoon aamulla motonetistä hakemallamme Motulin ilmansuodatinöljyllä.

Ainoana haasteena oikeastana oli, että mistä kohden rämmin putki oli tarkoitus muuten ripustaa pellin alle. Mukana tuli kyllä mystinen ripustusrauta, mutta missään kohden ei sille kiinnityspaikkaa ollut putkessa. Lopulta päädyimme tekemään siitä "hyllyn" putken alle, jossa sen nyt kannattelee sitä alapuolelta. Tulihan siitä ainakin hienon näköinen.

Talviloma saapui ja jotain tekemistä olisi keksittävä. Nuorempi siskonpoika, Tuukka, oli tulossa tänne viettämään talvilomaa ja koska jätkä on juuri täyttämässä 18, autot luonnollisesti kiinnostavat kovasti. Ajatuksena olikin lähteä ainakin hieman ajelemaan ja viikon aikana hieman myös roplata autoa.

Perjantai-illan huumaan löysimmekin ohjelmaa: Tuned Cars Meeting oli järjestämässä pk-seudun nurkilla automiittiä. Tuukka harrasti hieman salapoliisityötä ja melkoisen äkkiä saimmekin selville, missä miitti oli menoillaan. Letka oli juuri lähtenyt Mätsälästä ja päätimmekin ottaa letkan kiinni Lahden moottoritien varressa.

Eipä ollut vaikea bongata letkaa. Kun parisensataa autoa oli tullut vastaan, pääsimme koukkaamaan letkaan sekaan. Suuntana oli Sipoonlahden Neste ja matelimmekin letkan mukana jonkin aikaa. Eräät liikennevalot kuitenkin näyttivät jakavan letkan kahtia toisen puolikkaan jatkaessa matkaa kohti Kehä 3:sta ja toisen koukatessa kohti Nikkilää. Suuntasimme itse Nikkilän kautta kohti miitin pääpistettä.

Olimme perillä Nesteellä ennen pääletkaa muutaman muun auton kanssa. Valisimme sopivan parkkipaikan isolta kentältä ja jäimme odottamaan pääletkan saapumista. Noin kymmenen minuutin odottelun jälkeen autoja alkoikin valua yhtäjaksoisena virtana. Parisataa autoa ei oikein pitänyt arviosta paikkaansa ja miitin käyttämässä kommunikaatiosovelluksessa huudeltiinkin järjestäjien taholta, että miittiin osallistui nelisensataa(!!!) autoa. 

Hulina kentällä oli aikamoinen. Autoja oli jos jonkinmoisia, mutta yllätyksekseni silmääni ei osunut yhden yhtä Preludea. Automme käänsi ihan kivasti ohikulkijoiden katseita. Odottakaahan vaan, kun tuo kellarissa oleva paketti on kiinni.

Miitin loppuessa porukka alkoi hajoamaan eri suuntiin. Kommunikaatiojärjestelmässä huudeltiin porukkaa Inex Partnersin parkkipaikalle ja sinne lähdimme myös suuntaamaan. Paikanpäällä olikin melkoisesti sakkia ja viihdyimme mestoilla toista tuntia ihmetellen ohilipuvia autoja.

Olihan tämä mielenkiintoinen kokemus ja tulee varmasti lähdettyä toistekkin tämmöiseen. Ensikerralla voisi varustatua vähän paremmin esim. kameralla.