Niin siinä vaan kävi, että kevään ekalla kruisingilla alle 10km startista hyppäsi lämmön varoitusvalo palamaan. Mönkkäri tienposkeen, hetki manuaalista flektin pyöritystä ja takasi kotio. Kyllä voin kertoa, että v-käyrän korkuus oli jossain Kuun lähettyvillä.

Seuraavana päivänä kuitenkin päätin jo työaikana vähän kusoilla jäähdytyksen toimintaa ja rakennetta. Selvisikin monen mutkan kautta, että veden pyörittämiseen löytyy myöskin yksi propelli ja termarin kotelossa (kuten yleensä) on termarille venttiili. Termarin kotelossa on tuo anturi joka antaa varoitusvalon. Tämän lisäksi lauhduttimessa on anturi lauhduttimen tuulettimelle. Paikallinen Motorpower tarjosi välittömästi asian esitettyäni vinkin siirtää lauhduttimen anturi vesiputkeen lauhduttimen viereen. Päätin myöskin vaihtaa kaikki mahdolliset jäähdytysnesteet, koska en sitä ennen talvea ollut tehnyt.

Anturi uudessa paikassaan

Anturin siirto nyt oli yhtä helppoa kuin lapselta karkin vieminen. Anturin johdot irti - anturin irroitus - tulppaaminen ostetulla tulpalla + O-renkaalla - letku poikki - sovitinpala tilalle - anturi kiinni ja johdot anturiin. Vaikein taisi olla saada seitinohuet kaapelit toiselta puolelta lauhdutinta toiselle puolelle letkuille. Täyttelyn ja ilmauksien jälkeen päätin lähteä tekemään koerundin. Painoin paikallista pikkutietä 80km/h (sallittu nopeus :P ) noin 1-2km ja stoppi bussipysäkille. Paisuntasäiliö oli ääriään myöden täynnä nestettä ja räki sitä pihalle. Säiliön alhaalta klemmari auki ja letku irti ja annoin valua kunnes oli kohdassa "FULL". Tämän jälkeen takaisin kiinni ja sama 1-2km toiseen suuntaan. Taas bussipysäkille ja tyhjennystä. Neljännellä kerralla loppui tuo ylipursuaminen ja kotio päästyäni tarkistin vielä, että nestettä on tarpeeksi ja sitä ei tule yli. Vähän huolestuttavasti kyllä vesihöyryä tuli sieltä sun täältä, mutta uskoisin sen olevan roiskunutta vettä häsätessäni. Alkoi kello lyömään jo iltaa ja päätin lopettaa puuhastelun siltä päivältä.

Anturin vanha paikka tulpattuna.

Seuraavaksi päätin ruveta askartelemaan anturin toimivuuden tarkistamiseksi. Varusteiksi valitsin yleismittarin ja vedenkeittimen. Vettä kiehumaan --> anturi kiehuvaan veteen --> yleismittarilla mittaamaan muuttuuko vastusarvo nollaksi jotta flekti ymmärtää alkaa puhaltamaan. Johdot kun laittaa oikosulkuun niin tuuletin rupee puhaltamaan, jotenka anturin vastusarvon pitäisi myöskin laskea. Tuo yleismittarin kanssa pelleily meni kyllä sitten niin metsään kuin olla ja voi. Ei oikeen tuo kiinaihme toiminut ihan sillai näppärästi. Kuumaa vettä, muovikippoja, yleismittaria ja meikäläinen niin sähläämistä oli. Päätin antaa anturin toimivuuden olla vielä mysteeri.

Seruaavaksi uhriksi joutui termostaatti + sen kotelo. Mikäli termari ei avaudu saattaa nesteen kierto estyä osalta tarvittavasta jäähdytyksestä joka taas voisi aiheuttaa ties ja mitä. Samalla myöskin ilmaaminen menee vähän vituralleen, koska koko kierrosta ei päästä ilmaamaan. Noh, kotelo irti ja testaamaan ja hyvinhän se näytti elävän.

Termostatin kotelo irti + osina

Kyllähän se termari siitä aukeaa :)

Samalla siinä kun niitä vesikierron ihmetyksiä ihmettelin niin päätin ottaa myös "vesipumpun" suojakotelon irti ja kurkistaa mitä sinne kuuluu.

Vesipumppu

Ei mitään ihmeellistä tai hälyyttävää tuntunut omaan silmään osuvan jotenka kansi takaisin kiinni ja ilmaamaa taas koko systeemi. Onneksi tuli ostettua iso tonkka jäähynestettä sekä akkuvettä. Ei taida ihan 5L sekoitettua nestettä riittää määrään mitä tässä lutratessa meni. Kuitenkin ongelmat jatkui samalla tavalla. Mitään mitä yritin tehdä tai kysellä neuvoja niin ei auttanut jotenka kaikki osoittivat kannen tiivisteen vuotamiseen. Varsinkin tapauksessa jossa kannen tiiviste vuotaa painetta jäähdytysjärjestelmään aiheuttaa juurikin tätä veden pursuamista syyläristä. Rupesin jo siinä ajankuluksi selvittämään räjäytyskuvista kaikennäköistä mitä siinä mahtaa tapahtua yms.

Olin henkisesti valmistautunut kohtaamaan ehkä kaikkein vaikeimman touhun koko mekaanikon urallani, mutta onneksi auttava käsi tuli foorumilta eikä tätä lohikäärmettä tarvinnut selättää yksin. Nokian suunnalta tarjottiin apua puuhaan ja aika sokeasti luottaen pärrä lähti ventovieraan kyydillä kotoa. Saatiin onneksi sovittua aikataulut ja osanhakemiset hyvin ja päästiin jo viikon sisällä korjaamaan pärrää. Uusi tuttavuus oli räjäyttänyt pärrän katteet ja mutu tilpehöörit irti, kun saavuin paikalle.

Tiivisteen viahtaminen oli itseasiassa aika yksinkertainen homma. Mutteria ja ruuvia irti sitä mukaan, kun ne lähtee rauhallisin ottein. Suurin huomio kiinnittyy nokkaketjun pitämiseen ylhäällä ettei se valahda alas (joka aiheuttaa sen, että moottori pitää purkaa aivan liikaa ja turhaan tähän hommaan) ja lopuksi ajastuksen säätämiseen. Ajastuksetkin olivat aika helppoa kauraa. Ylhäällä rattaassa selkeät merkinnät vaakatasoon ja ympyrä ylhäällä. Alhaalta katsottuna viiva viivaa kohden - aika yksinkertainen, mutta voi helposti mennä vipuun jos ei keskity.

Kohdillaan!

Kurkistus!

http://www.dinlinorge.no/files/801servicemanual.pdf

Tuosta kohdasta 6 - 6 kun lähtee väkertämään niin helpolla pääsee. Tuo nokkaketjun kiristin oli myös varsin erikoinen viritelmä, mutta kahden miehen voimin sen sai helposti takaisin kiinni. Siinä kun toisen pitää kiristää ensin ruuvi ja pitää sitä paikallaan kun taas toinen siirtää koko kiristimen paikoilleen ja samalla laittaa mutterit kiinni. Kerrasta saatiin, mutta kaverilla olikin tästä touhusta jo kokemusta aikaisemmin.

Kansipahvi - puoli A - ylhäällä kuvassa näkee mistä on päässy vuotamaan ja kyseessä nimenomaan jäähdytysjärjestelmän kanava

Kansipahvi - puoli B - tismalleen sama homma toisella puolella, onneksi en ajanut enää metriäkään

Kuten kuvista huomaa niin ei siinä kauheen kaukana ollut enää koneen kiinnileipominen. Onneksi tässä kohtaa oli tuuria vaikkei sitä hirveästi ole muualla ollutkaan! Kiinnilaitossa tarkistettiin myös venttiilien kiristyksen ja pienet säädö tuli molempiin. Paketti kasassa ja onnellinen mies! Mutterien/pulttien kiristysmomentit oli ilmoitettu mielenkiintoisesti kgf-m yksiköissä ( 1kgf-m = 9.80665 Nm ). Onneksi google auttaa ja muuntimia löytyy. Pistetään muistiin parit:

http://www.translatorscafe.com/cafe/EN/units-converter/moment-of-force/1-8/
http://locost7.info/converter.php

Tässä kohtaa ei painanut mieltä edes se, että pakosarja oli päässyt löystymään moottorin päästä. Tämä oli aiheuttanut pakosarjan tiivisteen rikkoutumisen sekä äänenvaimentimen murtumisen pakosarjasta. Kaveri lupasi hitsata änkkärin takaisin ja käydä nappaamassa uuden tiivisteen ja laittaa paikoilleen. Pari päivää koko prokkiksen jälkeen olikin pärrä jo haettavissa Aulis Avuliaalta. Oli kyllä kertakaikkisen hieno fiilis vihdoin päästä ajamaan toimivalla laitteella. Nokialta Ylöjärvelle ajaessani motti toimi moitteetta ja lämmöt pysyi kurissa ja nesteet sisällä. Ystäväni oli huomannut, että flektin lämpöantura syttyy aika myöhään (noin 90 astetta), mutta että nyt se pyörii ja anturi sentäs toimii.

Suuret kiitokset Nokian huoltoavustukselle - olisi ehkä ollut vähän liian iso pala 1. kertaa yksin vaihtaa. Nyt tosin taitaa vaihto mennä aika paljon helpommin - ehkä jopa yksin :)

Ja niin hyppäsi Ossi kimppuun laakereiden ja aloitti laakereiden naputtelun irti! Ei se nyt kuitenkaan ihan noin mennyt. Vanha työkaverini tuli katsomaan väkertelyäni, kun saavuin kotio työpäivän jälkeen. Ensimmäisenä kaverini nappasi liinat autosta ja kiinnitti mönkkärin perän kattotuolien välissä makaavaan 4x4" kalikkaan - vetosi työturvallisuuteen. Ihan fiksua sillä seuraavissa osissa todennäköisesti olisi mönkkäri ollut kallellaan. Samalla hetken siinä laakereita "naputeltuani" kaveri käski repimään koko laakeripukin irti. Operaatio toki oli simppeli - 3 ruuvia auki ja irtosi. Hetken pyöriteltyään totesi ystäväni, että nyt lähetään kaverinsa pajalle ottamaan ne irti. Kuten ehkä yhdestä kuvasta aikaisemmassa osassa saattaa huomata, olivat laakeri ns. aika finaalissa ja jumissa, mutta en kuvitellut ihan niin jumissa. Tallilla reipaskokonen jässikkä nappasi laakeripukin ruuvipenkkiin ja rautataltalla sekä vasaralla alkoi naputtelu. Jotenkin kuvittelin operaation olevan aika kivuton, mutta aikaa vierähti reipas puoli tuntia. Puolikas tunti rautasilla vermeillä ja penkillä .... meikäläinen meinas niitä puukalikalla ja kumivasaralla naputella. Voi olla, että oltaisiin oltu vielä ens vuonnakin ihmettelemässä.

Taistelun lopputulos! (Kiristysruuvit vielä kiristämättä)

Viimekerran huoltoreissulla kaverilla käydessäni (tästä reissusta kirjoitusta kunhan ehdin kirjoittelemaan) huomasi kaverini, että taka-akseli pääsee liikkumaan luvattoman paljon. Mittarissa ~5500 Km ja pieni peloittelu kaveriltani koskien Dinlien tyypillistä "löysää perää" saivat minut välittömästi ajattelemaan laakereiden vaihtoa. Samalla jupistiin vähän ajankohtaa. Aika kului enkä saanut aikaseksi tilata osia. Kaverini ja oma aikatauluni ei kohdannut enää, jotenka meni laakereiden vaihto omatoimiseksi touhuksi. Onneksi löytyy pieni autotalli ja kasa lankkuja jotta sai mönkkärin perän ilmaan ja säätäminen alkoi. Tässä touhussa on kyllä sitten helppo tapa ja sitten on tää Ossin tapa. Kerrotaan tää Ossin tapa ja laakerit kun ovat vaihdettu ja kaikki toimii voin julkaista vielä jonkin sortin ohjeen ihmisille, jotka haluavat päästä vähän helpommalla ja jossa on vähän tarkemmin kerrottu projekti kokonaisuudessaan.

1. Tiedon hakeminen
Laakereiden löytäminen oli suht vaivatonta. Suomen suosituimmalla ATV-foorumilta löytyi hyvin nopeasti Dinlin isoveljen (90x - 450) laakerit joissa sama perä kun meikäläisellä. Pohjanmaan Teollisuus Palvelu lähetti ystävällisesti palikat ja nopealla toimituksella ne kolahtikin alta 3 päivän kotio. Itse irroituksesta oli sekalaisia kirjoituksia, mutta ei mitään kovin ihmeellistä.

2. Sormet syhyää vaihtoon
Ensimmäisenä tietenkin otin yhteyden kyseisen operaation tehneeseen kaveriini, mutta valitettavasti aikataulut eivät natsanneet - kuin vasta kesällä. Itsehän mietin tuossa kohtaa, ettei tuossa nyt viikonloppua enempää saa tuhlattua aikaa jotenka kädet vaan likasiksi.

3. Perä ilmaan ilman hallitunkkia ja renkaat irti
Koska pärrä ja autotalli on meikäläisellä ollut niin vähän aikaa en ole kerennyt niin minkään sortin työkaluarsenaalia hommaamaan tähän projektiin. Päätinkin ottaa lankunpätkät entiseltä asukkaalta hyötykäyttöön ja nostin perän ilmaan niiden avulla (pinosin lankut ja nostin mönkkärin perän niiden päälle). Ei siinä kauheeta haba-miestä tarvita, kun kokonaispaino tais huidella lähemmäs 200kg. Hylsysarja auki ja repimään renkaita irti. Hetken siinä koitettuani tuhertaa eteenpäin tajusin etten kyllä sitten saa mitenkään renkaiden pultteja auki ilman, että renkaat ovat maassa. Pärrä pois lautapinon päältä, mutterit löysiksi, pärrä takas pinon päälle ja mutterit irti. Tässä kohtaa jo mietin, että mitäköhän tästä tulee.

Jarrulevyn puolelta otettu kuva, jossa kaikki vielä ehjänä paikoillaan - huomaa myös hieno lankkupino!

4. Takajarrun ja kruunujen irroitus
Takajarrujen irroitus niiden pidikkeestä onnistui helposti. 2 ruuvia auki ja koko höskä lähtee kätöseen. Onneksi tästä oli 1kk takaisen huoltoreissunjäljiltä opit vielä päässä. Pistinkin vielä kokonaisuuden roikkumaan kaulanauhan avulla ilmaan, jottei olisi tiellä ja jottei roikkuisi letkujen varassa. Sokka irti kruunusta (eng. kielinen nimitys: HEX SLOTTED & CASTLE NUTS) ja kruunuihin käsiksi. Kruunujen kimppuun käydessäni huomasin hylsysarjani jäävän naurettavan pieneksi. 22mm hylsy ei oikeen sopinut - ei sitten sinneppäinkään. Onneksi auto oli pihassa ja kello vasta 14:00 lauantaina. Kiireen vilkkaan paikalliset halpahallit läpitte josta löytyikin (aika sikahintaan) 24mm + 27mm hylsy joilla uskoin vakaasti pärjääväni. Kotio kokeilemaan ja toteamaan, että 27mm jää auttamatta pieneksi. Fiksumpi kaveri olisi mitannut hylsyn halkasijan ennen reissua. Taas kaupoille!

30mm

Oikean kokoinen hylsy - check! Oikean kokoinen väännin - check! Renkaat pois paikoiltaan - check! Aukaise kruunua - pyörii ympyrää, tietenkin. Eli tuo kruunun irroitus olisi kannattanut tehdä kun renkaat olivat vielä maassa. Noh .... pyörät kiinni - taas laskemaan puupinolta ja toteamaan ettei avain + hylsy ole tarpeeksi pitkät jotta pystyisi vääntämään. Vanneleveys on niin suuri että ei toivoakan saada hylsyä edes huulille. Tässä kohtaa alkoi sitten kikka viitoset. Toinen pyörä irti, toisestä kädellä kiinni ja toisella jalalla potkin räikkää joka oli kiinni. Sain kuin sainkin pienellä ihmeellä toisen pään auki. Toisen kanssa menikin aikamoiseksi taisteluksi ja teksti ei ole mitenkään soveltuvaa luettavaa kenellekkään. Puukapula kahdesta kohtaa jarrulevyn ja rungon väliin ja potkimaan räikkää. Aukesi .... ja toivottavasti ei kauheeta vahinkoa tullut mihinkään.

5. Sälät irti
Molemmilta puolilta tuli sitten tavaraa ulos vemputtamalla ja kieputtamalla. Kuitenkaan oikelta puolelta ei tullut ketjujen ratasta millään. Hetken näytettyäni CRC:tä kyseiselle osalle, paljastui rattaan edestä pieni sokka joka estää rattaan liikkumisen. Olkoot siinä ja siirrytään jarrujen puolelle. Sieltä tulikin sitten puolikuuta ja ties mitä (termejä sateli monen näkösiä) enemmän tai vähemmän ilman väkivaltaa.

Suojamuovin alta paljastuu kaikennäköstä!

Jarrulevyn puolelle jäikin jarrulevyn kiinnityshärveli ja lukkosokkaa.Tässä kohtaa myös koko taka-akseli tuli pitkin pituuttaan pois ketjujen puolelta. Pakkohan jarrusatulen pidikekkin oli saada irti ja kauheella raivolla kahden ruuvarin kanssa tempomaan. Eihän siitä mitään tullut ilman kunnollisia pihtejä - paitsi käsiin vekkejä. Pihdeillä sain kuin sainkin irti pienen vaurion kera. Ihanasti kyseinen reuna on kokonaisuutta laakeripukista. Eipä kauheasti hymyilyttänyt tässä kohtaa. Saas nähdä ostanko uuden vai pitäisikö riskillä kokeilla kuinka käy. Samalla rupesin miettimään, että mitäköhän halpaseosta tuo laakeripukki mahtaa olla.

Notta näin ....

6. Laakerit ja loppumietteet
Innosta puikeena rupesin mäiskimään mitä erilaisin keinoin laakereita irti - ja ei irtoa. Kello alkoi jo tässä kohtaa lähentelemään reippaasti iltakymmentä ja päätin asian antaa olla. Ainut selkeä asia mikä muuttui oli se, että laakereiden keskellä oleva putki liikkuu nyt mukavemmin joka auttaa taas siihen, että saa paremmin iskettyä laakereita toiselta puolelta. Monen näköstä puutikkua ja muuta härveliä kokeilin, mutta mistään ei tullut mitään. Laakerit olivat paikoillaan eivätkä edes inahtaneet.

Kyllä täytyy sanoa, että olisi se paikanpäällinen apu ollut fiksu jostain haalia. Tuossa kun jälkeenpäin rupesin katsomaan piirustuksia ja juttelin kavereiden kanssa niin olisi ollut osa jos toinenkin semmosia mitkä olisi voinut jättää kiinni. Esimerkiksi se sokka joka aiheutti vahinkoa laakeripesälle .... aivan turha irroitus. Noh, eipä tästä voi kuin ottaa oppia ja jakaa se muille. Tänään saatan ehtiä naputtelemaan lisää laakereita ja ihmettelemään millä ne saisi irti. Ihmetyttää kyllä toi ruskeen värisen paskan määrä joka paikassa. Paskaa tulikin tuossa hinkattua ja rassailtua melkeen jokaisesta irronneesta osasta, mutta eipä ne siitä kovin paljon mihinkään lähteneet.

Toista osaa sopii odotella lähiviikkoina!