lauantai 27. huhtikuuta 2013
Jäähdytyksen korjailua
Niin siinä vaan kävi, että kevään ekalla kruisingilla alle 10km startista hyppäsi lämmön varoitusvalo palamaan. Mönkkäri tienposkeen, hetki manuaalista flektin pyöritystä ja takasi kotio. Kyllä voin kertoa, että v-käyrän korkuus oli jossain Kuun lähettyvillä.
Seuraavana päivänä kuitenkin päätin jo työaikana vähän kusoilla jäähdytyksen toimintaa ja rakennetta. Selvisikin monen mutkan kautta, että veden pyörittämiseen löytyy myöskin yksi propelli ja termarin kotelossa (kuten yleensä) on termarille venttiili. Termarin kotelossa on tuo anturi joka antaa varoitusvalon. Tämän lisäksi lauhduttimessa on anturi lauhduttimen tuulettimelle. Paikallinen Motorpower tarjosi välittömästi asian esitettyäni vinkin siirtää lauhduttimen anturi vesiputkeen lauhduttimen viereen. Päätin myöskin vaihtaa kaikki mahdolliset jäähdytysnesteet, koska en sitä ennen talvea ollut tehnyt.
Anturin siirto nyt oli yhtä helppoa kuin lapselta karkin vieminen. Anturin johdot irti - anturin irroitus - tulppaaminen ostetulla tulpalla + O-renkaalla - letku poikki - sovitinpala tilalle - anturi kiinni ja johdot anturiin. Vaikein taisi olla saada seitinohuet kaapelit toiselta puolelta lauhdutinta toiselle puolelle letkuille. Täyttelyn ja ilmauksien jälkeen päätin lähteä tekemään koerundin. Painoin paikallista pikkutietä 80km/h (sallittu nopeus :P ) noin 1-2km ja stoppi bussipysäkille. Paisuntasäiliö oli ääriään myöden täynnä nestettä ja räki sitä pihalle. Säiliön alhaalta klemmari auki ja letku irti ja annoin valua kunnes oli kohdassa "FULL". Tämän jälkeen takaisin kiinni ja sama 1-2km toiseen suuntaan. Taas bussipysäkille ja tyhjennystä. Neljännellä kerralla loppui tuo ylipursuaminen ja kotio päästyäni tarkistin vielä, että nestettä on tarpeeksi ja sitä ei tule yli. Vähän huolestuttavasti kyllä vesihöyryä tuli sieltä sun täältä, mutta uskoisin sen olevan roiskunutta vettä häsätessäni. Alkoi kello lyömään jo iltaa ja päätin lopettaa puuhastelun siltä päivältä.
Seuraavaksi päätin ruveta askartelemaan anturin toimivuuden tarkistamiseksi. Varusteiksi valitsin yleismittarin ja vedenkeittimen. Vettä kiehumaan --> anturi kiehuvaan veteen --> yleismittarilla mittaamaan muuttuuko vastusarvo nollaksi jotta flekti ymmärtää alkaa puhaltamaan. Johdot kun laittaa oikosulkuun niin tuuletin rupee puhaltamaan, jotenka anturin vastusarvon pitäisi myöskin laskea. Tuo yleismittarin kanssa pelleily meni kyllä sitten niin metsään kuin olla ja voi. Ei oikeen tuo kiinaihme toiminut ihan sillai näppärästi. Kuumaa vettä, muovikippoja, yleismittaria ja meikäläinen niin sähläämistä oli. Päätin antaa anturin toimivuuden olla vielä mysteeri.
Seruaavaksi uhriksi joutui termostaatti + sen kotelo. Mikäli termari ei avaudu saattaa nesteen kierto estyä osalta tarvittavasta jäähdytyksestä joka taas voisi aiheuttaa ties ja mitä. Samalla myöskin ilmaaminen menee vähän vituralleen, koska koko kierrosta ei päästä ilmaamaan. Noh, kotelo irti ja testaamaan ja hyvinhän se näytti elävän.
Samalla siinä kun niitä vesikierron ihmetyksiä ihmettelin niin päätin ottaa myös "vesipumpun" suojakotelon irti ja kurkistaa mitä sinne kuuluu.
Ei mitään ihmeellistä tai hälyyttävää tuntunut omaan silmään osuvan jotenka kansi takaisin kiinni ja ilmaamaa taas koko systeemi. Onneksi tuli ostettua iso tonkka jäähynestettä sekä akkuvettä. Ei taida ihan 5L sekoitettua nestettä riittää määrään mitä tässä lutratessa meni. Kuitenkin ongelmat jatkui samalla tavalla. Mitään mitä yritin tehdä tai kysellä neuvoja niin ei auttanut jotenka kaikki osoittivat kannen tiivisteen vuotamiseen. Varsinkin tapauksessa jossa kannen tiiviste vuotaa painetta jäähdytysjärjestelmään aiheuttaa juurikin tätä veden pursuamista syyläristä. Rupesin jo siinä ajankuluksi selvittämään räjäytyskuvista kaikennäköistä mitä siinä mahtaa tapahtua yms.
Olin henkisesti valmistautunut kohtaamaan ehkä kaikkein vaikeimman touhun koko mekaanikon urallani, mutta onneksi auttava käsi tuli foorumilta eikä tätä lohikäärmettä tarvinnut selättää yksin. Nokian suunnalta tarjottiin apua puuhaan ja aika sokeasti luottaen pärrä lähti ventovieraan kyydillä kotoa. Saatiin onneksi sovittua aikataulut ja osanhakemiset hyvin ja päästiin jo viikon sisällä korjaamaan pärrää. Uusi tuttavuus oli räjäyttänyt pärrän katteet ja mutu tilpehöörit irti, kun saavuin paikalle.
Tiivisteen viahtaminen oli itseasiassa aika yksinkertainen homma. Mutteria ja ruuvia irti sitä mukaan, kun ne lähtee rauhallisin ottein. Suurin huomio kiinnittyy nokkaketjun pitämiseen ylhäällä ettei se valahda alas (joka aiheuttaa sen, että moottori pitää purkaa aivan liikaa ja turhaan tähän hommaan) ja lopuksi ajastuksen säätämiseen. Ajastuksetkin olivat aika helppoa kauraa. Ylhäällä rattaassa selkeät merkinnät vaakatasoon ja ympyrä ylhäällä. Alhaalta katsottuna viiva viivaa kohden - aika yksinkertainen, mutta voi helposti mennä vipuun jos ei keskity.
http://www.dinlinorge.no/files/801servicemanual.pdf
Tuosta kohdasta 6 - 6 kun lähtee väkertämään niin helpolla pääsee. Tuo nokkaketjun kiristin oli myös varsin erikoinen viritelmä, mutta kahden miehen voimin sen sai helposti takaisin kiinni. Siinä kun toisen pitää kiristää ensin ruuvi ja pitää sitä paikallaan kun taas toinen siirtää koko kiristimen paikoilleen ja samalla laittaa mutterit kiinni. Kerrasta saatiin, mutta kaverilla olikin tästä touhusta jo kokemusta aikaisemmin.
Kuten kuvista huomaa niin ei siinä kauheen kaukana ollut enää koneen kiinnileipominen. Onneksi tässä kohtaa oli tuuria vaikkei sitä hirveästi ole muualla ollutkaan! Kiinnilaitossa tarkistettiin myös venttiilien kiristyksen ja pienet säädö tuli molempiin. Paketti kasassa ja onnellinen mies! Mutterien/pulttien kiristysmomentit oli ilmoitettu mielenkiintoisesti kgf-m yksiköissä ( 1kgf-m = 9.80665 Nm ). Onneksi google auttaa ja muuntimia löytyy. Pistetään muistiin parit:
http://www.translatorscafe.com/cafe/EN/units-converter/moment-of-force/1-8/
http://locost7.info/converter.php
Tässä kohtaa ei painanut mieltä edes se, että pakosarja oli päässyt löystymään moottorin päästä. Tämä oli aiheuttanut pakosarjan tiivisteen rikkoutumisen sekä äänenvaimentimen murtumisen pakosarjasta. Kaveri lupasi hitsata änkkärin takaisin ja käydä nappaamassa uuden tiivisteen ja laittaa paikoilleen. Pari päivää koko prokkiksen jälkeen olikin pärrä jo haettavissa Aulis Avuliaalta. Oli kyllä kertakaikkisen hieno fiilis vihdoin päästä ajamaan toimivalla laitteella. Nokialta Ylöjärvelle ajaessani motti toimi moitteetta ja lämmöt pysyi kurissa ja nesteet sisällä. Ystäväni oli huomannut, että flektin lämpöantura syttyy aika myöhään (noin 90 astetta), mutta että nyt se pyörii ja anturi sentäs toimii.
Suuret kiitokset Nokian huoltoavustukselle - olisi ehkä ollut vähän liian iso pala 1. kertaa yksin vaihtaa. Nyt tosin taitaa vaihto mennä aika paljon helpommin - ehkä jopa yksin :)
Seuraavana päivänä kuitenkin päätin jo työaikana vähän kusoilla jäähdytyksen toimintaa ja rakennetta. Selvisikin monen mutkan kautta, että veden pyörittämiseen löytyy myöskin yksi propelli ja termarin kotelossa (kuten yleensä) on termarille venttiili. Termarin kotelossa on tuo anturi joka antaa varoitusvalon. Tämän lisäksi lauhduttimessa on anturi lauhduttimen tuulettimelle. Paikallinen Motorpower tarjosi välittömästi asian esitettyäni vinkin siirtää lauhduttimen anturi vesiputkeen lauhduttimen viereen. Päätin myöskin vaihtaa kaikki mahdolliset jäähdytysnesteet, koska en sitä ennen talvea ollut tehnyt.
![]() |
Anturi uudessa paikassaan |
Anturin siirto nyt oli yhtä helppoa kuin lapselta karkin vieminen. Anturin johdot irti - anturin irroitus - tulppaaminen ostetulla tulpalla + O-renkaalla - letku poikki - sovitinpala tilalle - anturi kiinni ja johdot anturiin. Vaikein taisi olla saada seitinohuet kaapelit toiselta puolelta lauhdutinta toiselle puolelle letkuille. Täyttelyn ja ilmauksien jälkeen päätin lähteä tekemään koerundin. Painoin paikallista pikkutietä 80km/h (sallittu nopeus :P ) noin 1-2km ja stoppi bussipysäkille. Paisuntasäiliö oli ääriään myöden täynnä nestettä ja räki sitä pihalle. Säiliön alhaalta klemmari auki ja letku irti ja annoin valua kunnes oli kohdassa "FULL". Tämän jälkeen takaisin kiinni ja sama 1-2km toiseen suuntaan. Taas bussipysäkille ja tyhjennystä. Neljännellä kerralla loppui tuo ylipursuaminen ja kotio päästyäni tarkistin vielä, että nestettä on tarpeeksi ja sitä ei tule yli. Vähän huolestuttavasti kyllä vesihöyryä tuli sieltä sun täältä, mutta uskoisin sen olevan roiskunutta vettä häsätessäni. Alkoi kello lyömään jo iltaa ja päätin lopettaa puuhastelun siltä päivältä.
![]() |
Anturin vanha paikka tulpattuna. |
Seruaavaksi uhriksi joutui termostaatti + sen kotelo. Mikäli termari ei avaudu saattaa nesteen kierto estyä osalta tarvittavasta jäähdytyksestä joka taas voisi aiheuttaa ties ja mitä. Samalla myöskin ilmaaminen menee vähän vituralleen, koska koko kierrosta ei päästä ilmaamaan. Noh, kotelo irti ja testaamaan ja hyvinhän se näytti elävän.
![]() |
Termostatin kotelo irti + osina |
![]() |
Kyllähän se termari siitä aukeaa :) |
![]() |
Vesipumppu |
Olin henkisesti valmistautunut kohtaamaan ehkä kaikkein vaikeimman touhun koko mekaanikon urallani, mutta onneksi auttava käsi tuli foorumilta eikä tätä lohikäärmettä tarvinnut selättää yksin. Nokian suunnalta tarjottiin apua puuhaan ja aika sokeasti luottaen pärrä lähti ventovieraan kyydillä kotoa. Saatiin onneksi sovittua aikataulut ja osanhakemiset hyvin ja päästiin jo viikon sisällä korjaamaan pärrää. Uusi tuttavuus oli räjäyttänyt pärrän katteet ja mutu tilpehöörit irti, kun saavuin paikalle.
Tiivisteen viahtaminen oli itseasiassa aika yksinkertainen homma. Mutteria ja ruuvia irti sitä mukaan, kun ne lähtee rauhallisin ottein. Suurin huomio kiinnittyy nokkaketjun pitämiseen ylhäällä ettei se valahda alas (joka aiheuttaa sen, että moottori pitää purkaa aivan liikaa ja turhaan tähän hommaan) ja lopuksi ajastuksen säätämiseen. Ajastuksetkin olivat aika helppoa kauraa. Ylhäällä rattaassa selkeät merkinnät vaakatasoon ja ympyrä ylhäällä. Alhaalta katsottuna viiva viivaa kohden - aika yksinkertainen, mutta voi helposti mennä vipuun jos ei keskity.
![]() |
Kohdillaan! |
![]() |
Kurkistus! |
http://www.dinlinorge.no/files/801servicemanual.pdf
Tuosta kohdasta 6 - 6 kun lähtee väkertämään niin helpolla pääsee. Tuo nokkaketjun kiristin oli myös varsin erikoinen viritelmä, mutta kahden miehen voimin sen sai helposti takaisin kiinni. Siinä kun toisen pitää kiristää ensin ruuvi ja pitää sitä paikallaan kun taas toinen siirtää koko kiristimen paikoilleen ja samalla laittaa mutterit kiinni. Kerrasta saatiin, mutta kaverilla olikin tästä touhusta jo kokemusta aikaisemmin.
![]() |
Kansipahvi - puoli A - ylhäällä kuvassa näkee mistä on päässy vuotamaan ja kyseessä nimenomaan jäähdytysjärjestelmän kanava |
![]() |
Kansipahvi - puoli B - tismalleen sama homma toisella puolella, onneksi en ajanut enää metriäkään |
http://www.translatorscafe.com/cafe/EN/units-converter/moment-of-force/1-8/
http://locost7.info/converter.php
Tässä kohtaa ei painanut mieltä edes se, että pakosarja oli päässyt löystymään moottorin päästä. Tämä oli aiheuttanut pakosarjan tiivisteen rikkoutumisen sekä äänenvaimentimen murtumisen pakosarjasta. Kaveri lupasi hitsata änkkärin takaisin ja käydä nappaamassa uuden tiivisteen ja laittaa paikoilleen. Pari päivää koko prokkiksen jälkeen olikin pärrä jo haettavissa Aulis Avuliaalta. Oli kyllä kertakaikkisen hieno fiilis vihdoin päästä ajamaan toimivalla laitteella. Nokialta Ylöjärvelle ajaessani motti toimi moitteetta ja lämmöt pysyi kurissa ja nesteet sisällä. Ystäväni oli huomannut, että flektin lämpöantura syttyy aika myöhään (noin 90 astetta), mutta että nyt se pyörii ja anturi sentäs toimii.
Suuret kiitokset Nokian huoltoavustukselle - olisi ehkä ollut vähän liian iso pala 1. kertaa yksin vaihtaa. Nyt tosin taitaa vaihto mennä aika paljon helpommin - ehkä jopa yksin :)
tiistai 23. huhtikuuta 2013
TCX X-street, vähän toisen näköiset ajokengät
Tulipahan tuossa vastaan surffaillessani satunnaisia verkkokauppoja varsin mielenkiintoiset ajokengät. Italialaiset TCX X-street ajokengät kun muistuttavat ulkomuodoltaan hyvin paljon Conversen legendaarisia Chuck Taylor -tyyppisiä tennareita. Kenkiä on saatavilla muutamassakin värissä sekä nahkaisena että farkkukankaisena, ensimmäinen näistä materiaaleista on vieläpä vesitiiviiksi kalvotettuna. Vaikka kengät ovat suhteellisen lyhytvartiset, on niihin silti saatu hieman suojiakin; kegät kun ovat varustettu vahvikkeilla nilkassa kehräsluun kohdalla sekä varpaiden ja kantapään kohdilta.
Täytyy kyllä sanoa, että todella nätit kengät ovat kyseessä. Kesäisessä kaupunkiajoissa voisivat hyvinkin soveltua omaankin käyttööni. Kengät ovat myös sen verran kevyen näköiset, että menisivät varmasti myös arkikäytössä ja vedenpitävyytensä ansiosta myös keväällä ja syksylläkin, vaikka vähän märkää olisikin.
Muutamasta webbikaupasta ainakin kenkiä saa vähän alta puolentoistasadan euron hintaan, joten mistään kovin kalliista kengistäkään ei ole kysymys.
TCX X-street @ TCX:n viralliset sivut
Täytyy kyllä sanoa, että todella nätit kengät ovat kyseessä. Kesäisessä kaupunkiajoissa voisivat hyvinkin soveltua omaankin käyttööni. Kengät ovat myös sen verran kevyen näköiset, että menisivät varmasti myös arkikäytössä ja vedenpitävyytensä ansiosta myös keväällä ja syksylläkin, vaikka vähän märkää olisikin.
Muutamasta webbikaupasta ainakin kenkiä saa vähän alta puolentoistasadan euron hintaan, joten mistään kovin kalliista kengistäkään ei ole kysymys.
TCX X-street @ TCX:n viralliset sivut
Tunnisteet:ajovarusteet | 1 kommenttia
maanantai 22. huhtikuuta 2013
Melkein kuin jouluna
Kukapa ei rakastaisi saada paketteja. Varsinkin, kun sisältö on jotain, mitä on odottanut jo tovin verran. Tänään kotiin tullessani pöydällä odotteli kaksin kappalein ruskeisiin kirjekuoriin pakattua pakettia. Tutun näköiset paketit olivat saapuneet Kiinasta. Enpä malttanut edes takkia ottaa pois päältä ja paketit olivatkin pian auki.
Paketeissa olivat jokin aika sitten tilaamani moottoripyöräilytarvikkeet: 2 kpl neopreenimaskia, 4 kpl punaisia venttiilihattuja sekä vedenpitävä, tankokiinnitteinen puhelinteline Samsung Galaxy S3:lle.
Neopreenimaskit olivat täsmälleen samaa kokoa ja mallia kuin aiemmin tilaamanikin. Tämä onkin varsin hyvä asia, kun kerran olen todennut nuo aiemmin tilaamani mallit varsin käyttökelpoisiksi. Istuvuus maskeissa päähäni on erittäin hyvä ja maski tuntuu ajavan asiansa juuri niin kuin on tarkoitettukin. Nämä kaksi maskia olivat DealExtremen loput vaihtoehdot saumaamattomissa kokonaaman peittävissä maskeissa, toinen on varustettu pääkallon naaman ja revolvereija sisältävällä kuvalla, toinen taas terävähampaisella hirviönaamalla. Varsinkin jälkimmäinen sai pienimuotoista hihitystä aikaan, kun sovittelin maskia päähäni.
Venttiilihattuihin en tutustunut sen kummemmin kuin katsoakseni, että ne ovat noin suunnilleen oikean kokoiset. Ja ovathan ne. Puhelintelinettä sovitin taas puhelimeni kanssa ja yllätyksekseni sehän istui kuin nakutettu. Mukavina lisäominaisuuksina kotelossa on tuplavetoketju, joka mahdollistaa latauspiuhan jättämisen vetokejun välistä kulkemaan sekä pieni lenkki taustalla, jota voi käyttää halutessaan varmistuksen kiinnittämiseen. Kotelo näyttää olevan myös irroitettavissa tankokiinnityksestä todella vaivattomasti. Pitää varmaan huomenissa koittaa sovittaa tuota puhelintelinettä tankoon. Oli muuten mukava huomata, että näyttöä pystyy käyttämään tuon suojakotelon muovin läpi. Hanskat kädessä tämä ei tietenkään onnistu, mutta eipä sitä nyt ajaessa kuulukkaan tökkiä.
Paketeissa olivat jokin aika sitten tilaamani moottoripyöräilytarvikkeet: 2 kpl neopreenimaskia, 4 kpl punaisia venttiilihattuja sekä vedenpitävä, tankokiinnitteinen puhelinteline Samsung Galaxy S3:lle.
Neopreenimaskit olivat täsmälleen samaa kokoa ja mallia kuin aiemmin tilaamanikin. Tämä onkin varsin hyvä asia, kun kerran olen todennut nuo aiemmin tilaamani mallit varsin käyttökelpoisiksi. Istuvuus maskeissa päähäni on erittäin hyvä ja maski tuntuu ajavan asiansa juuri niin kuin on tarkoitettukin. Nämä kaksi maskia olivat DealExtremen loput vaihtoehdot saumaamattomissa kokonaaman peittävissä maskeissa, toinen on varustettu pääkallon naaman ja revolvereija sisältävällä kuvalla, toinen taas terävähampaisella hirviönaamalla. Varsinkin jälkimmäinen sai pienimuotoista hihitystä aikaan, kun sovittelin maskia päähäni.
Venttiilihattuihin en tutustunut sen kummemmin kuin katsoakseni, että ne ovat noin suunnilleen oikean kokoiset. Ja ovathan ne. Puhelintelinettä sovitin taas puhelimeni kanssa ja yllätyksekseni sehän istui kuin nakutettu. Mukavina lisäominaisuuksina kotelossa on tuplavetoketju, joka mahdollistaa latauspiuhan jättämisen vetokejun välistä kulkemaan sekä pieni lenkki taustalla, jota voi käyttää halutessaan varmistuksen kiinnittämiseen. Kotelo näyttää olevan myös irroitettavissa tankokiinnityksestä todella vaivattomasti. Pitää varmaan huomenissa koittaa sovittaa tuota puhelintelinettä tankoon. Oli muuten mukava huomata, että näyttöä pystyy käyttämään tuon suojakotelon muovin läpi. Hanskat kädessä tämä ei tietenkään onnistu, mutta eipä sitä nyt ajaessa kuulukkaan tökkiä.
Tunnisteet:ajovarusteet,lisävarusteet,tarvikkeet. | 0
kommenttia
Kyllä mä ny yhet laakerit vaihdan ... Osa II
Ja niin hyppäsi Ossi kimppuun laakereiden ja aloitti laakereiden naputtelun irti! Ei se nyt kuitenkaan ihan noin mennyt. Vanha työkaverini tuli katsomaan väkertelyäni, kun saavuin kotio työpäivän jälkeen. Ensimmäisenä kaverini nappasi liinat autosta ja kiinnitti mönkkärin perän kattotuolien välissä makaavaan 4x4" kalikkaan - vetosi työturvallisuuteen. Ihan fiksua sillä seuraavissa osissa todennäköisesti olisi mönkkäri ollut kallellaan. Samalla hetken siinä laakereita "naputeltuani" kaveri käski repimään koko laakeripukin irti. Operaatio toki oli simppeli - 3 ruuvia auki ja irtosi. Hetken pyöriteltyään totesi ystäväni, että nyt lähetään kaverinsa pajalle ottamaan ne irti. Kuten ehkä yhdestä kuvasta aikaisemmassa osassa saattaa huomata, olivat laakeri ns. aika finaalissa ja jumissa, mutta en kuvitellut ihan niin jumissa. Tallilla reipaskokonen jässikkä nappasi laakeripukin ruuvipenkkiin ja rautataltalla sekä vasaralla alkoi naputtelu. Jotenkin kuvittelin operaation olevan aika kivuton, mutta aikaa vierähti reipas puoli tuntia. Puolikas tunti rautasilla vermeillä ja penkillä .... meikäläinen meinas niitä puukalikalla ja kumivasaralla naputella. Voi olla, että oltaisiin oltu vielä ens vuonnakin ihmettelemässä.
Noh, tallilta palattuani kello visersi jo aivan liikaa jotenka homma jäi siihen. Olin kyllä järkyttynyt laakereiden kunnosta - niistä ehkä 1kpl oli enää elossa ja loput olivat aivan loppu. Mitä tuossa foorumeita lukenut niin yleensä, kun laakerit ovat kilahtaneet on menny mukana laakeripukkikin. Noh, onneksi tuolta vielä vältyttiin.
Seuraavina iltoina meni aikaa jonkin verran ihan vaan putsailuun ja järjestelyyn. Perjantaina sain yhdeksän jälkeen puhdin taas päälle ja väkertelin perää kasaan aina klo yhteen asti yöllä. Osittain kellosta ja osittain vaan huolimattomuudesta johtuen, kokomista harjoiteltiin pariinkin otteeseen. Millon mikäkin tappi tai härpäke oli väärinpäin tai väärällä tavalla yms. Törmäsin kuitenkin aika suureen ongelmaan kolmiomutterin ja puolikuiden kanssa. Sen verta isoon ongelmaan, että perän kasaaminen jäi siihen. Tarkistelin kuvia lisää ja seuraavana päivänäkin kävin jo asiaa ihmettelemässä. Asia ei kuitenkaan auennut ja lauantain muiden menojen takia piti lopettaa touhu siihen.
Sunnuntai - pieni krapula ja pienet säryt. Lauantain pieni viihteellemeno ja perjantain rukaamiset sitten paisui sunnuntaina siten, että joka paikkaa kolotti ja sattui. Voimia keräillen sain kuitenkin itseni mönkkärin viereen. Kolmiomutteri odotti voittajaansa ja se löytyi! Jostain syystä olin 2kpl O-renkaita tunkenut stefojen jälkeen kun ne pitäisi olla ennen stefoja laakereiden edessä. Noh, koska stefat oli paikallaan ei kyseisiä O-rinkuloita enää saanut paikallensa. Tietoinen riski, mutta ei nyt kauhesti tehnyt mieli repiä pakettia taas auki. Tästä eteenpäin olikin paljon mutteria ja muuta mitä kiristeltiin ja veisteltiin ja naputeltiin - ei kuitenkaan mitään kovinkaan vaikeeta. Suurimmat punnerrukset aiheutti jarrujen kiinnitys kun jarrupalat lipsahtivat paikoiltaan pois pois. Oli pientä taistelua, mutta sain kuitenkin paikoilleen. Lopuksi vielä kaikkien mutterien läpikäyntiä ja kiristämistä ja VOILA - pärrä kasassa.
![]() |
Taistelun lopputulos! (Kiristysruuvit vielä kiristämättä) |
Varovasti toki ensimmäiset metrit mentiin. En koskaan ole tehnyt mitään vastaavaa ja helposti olisi hosumisen aikana voinut jäädä jotain pois tai kiristämättä. Pieni koerundi tehtynä ja tajusin ettei jarrupoljin toimi ollenkaan. Tarkistelin eri paikoista, mutta ei mitään järkevää selitystä. Jarrukahvasta jarrutti mukavasti etujarruja, mutta polkimen toiminta oli täysi 0. Kiristin toisen kahvan vaijerin niin, että sain takajarrun edes kahvalla toimimaan. Takajarrulle kun menee vaijeri sekä letku. Vaijeri on tarkoitettu käsijarrun toimintaan, mutta tässä tapauksessa valjastin sen myös jarruttamaan tarpeen mukaan. Polkimen toiminnan laiskuus jäi edelleen mysteeriksi - etujarrut ilmattiin edellisellä reissulla ja takajarrujen ilmauksen tarkistin nyt. Tuntuu vaan ettei painetta tule jarrupaloille tarpeeksi. Kahvoilla pärrä pysähtyy nyt hiekkatiellä alle parin metrin 40-50km/h vauhdissa. Rippaassa 60km/h pysähtyy myös mukavasti.
Noh, päätettiin avopuolison kanssa lähteä käymään vähän matkan päässä hakemassa karkkia ja ajamassa ekat ajot. Kaikki meni hyvin, kunnes huomasin jarrupalojen haisevan. Olin kiristänyt siis vähän liikaa tuota vaijeria ja käännyttiin pian lähdön jälkeen takaisin hakemaan löysäämiseen tarvittavat työkalut. Kuitenkin kotipihaan päästyämme loppui "savuaminen" - taisi palat kulua tarpeeksi ettei ottanut enää kiinni. Kuitenki otettiin työkalut mukaan varmuudeksi. Tällä kertaa päästiin vähän pidemmälle, kun syttyi lämpötilan varoitusvalo. Ei ole hauskaa ei, mutta tämmöstä tää on. Pärrätin sivuun ja tarkistamaan flektin toiminta. No flekti ei inahdakkaan vaikka varoitusvalo palaa jo. Selkeesti flektin toiminnassa jotain häikkää - seuraavaksi taidankin tehdä siten, että flekti pyörii aina kun pyörä on päällä tai kytkimellisen. Eniveis siitä sitten lisää toisessa tarinassa.
Laakerit siis saatu Ossi-tyyliin vaihdettua ja viisastuttu aika lailla. Kuten aikasemminkin sanoin niin tarkoitus on kirjottaa vielä semmoinen perusteellisempi "howto"-opas myöhemmin jossa ei tarvitse niin kauheasti tehdä ylimääräistä. Ihan vaan itselle muistiin ettei tarvii toista kertaa mennä perse edellä puuhun. Seuraavaksi kuitenkin varmaan kirjoitan tuon jäähdytyksen vianetsinnästä ja "korjaamisesta".
Kauden toiset 100 km
Porvoo. Itä-Helsingin laitamilla asuvana tuo Porvoo on hyvin looginen kohde aurinkoisena päivänä. Vanha tie kun on kuin tehty moottoripyöräilijöitä varten. Kaunista uusimaalaista maalaismaisemaa ja kohtuullisen hyvässä kunnossa oleva asfalttitie. Matkan varrella parit huoltoasemat ja kahvilat. Varsin täydellinen pätkä siis. Ja rinnalla tietysti sitten moottoritie, jos on kiire johonkin.
Vähän kiireellä lähdin sunnuntaina tuulettamaan huonosti nukutun, keikan jälkeisen yön unihiekkoja silmistä. Ajattelin samalla käydä kokeilemassa nyt sitten uutta välitystä moottoritielläkin ja otinkin suunnaksi Porvoon. Aikaa oli parisen tuntia ennen kuin piti lähteä sitten viettämään myöhästynyttä synttäripäivällistä rakkaani kanssa kaupungille ja katsomaan synttärilahjaani urheilukaupasta (läski päätti ottaa tämänkertaisen duunin liikuntakisan teemaksi aamulenkit ja vaelluskengät kävivät hyvin pian todella epämukaviksi, kun kuntoa alkoi kertymään sen verran, että juoksuaskeliakin pysyi ottamaan. Niinpä kultani päättikin ostaa minulle juoksukengät.) Ajelinkin rauhassa Porvooseen asti, jossa kipaisin ABC:ltä pullon energiajuomaa ja vähän räkäpaperia. Sen verran kun tuota tiepölyä tuntui olevan liikenteessä, että nenä muuraantui tukkoon jo ensimmäisen vartin aikana ja suussa tuntui olevan hiekkaa. Niisteltyäni sitten varsin ikävän tuntuista hiekkaa nenästäni lähdin takaisin päin, tällä kertaa motarin kautta.
Motarilla sain pyörän kiihtymään nelosella noin 120 km/h vauhtiin. Vitonen silmään ja kierrokset laskivat mukavasti. Tässä kohden sitten huomasinkin, että hanaa oli ihan turha vääntää enää lisää, sen verran näemmä välitysten dramaattinen muuttaminen on vaikutanut koneen vääntöön vitosella, että lisää vauhtia ei pyörälle kyllä saanut. Mutta eihän se vaudin lisääminen ollutkaan suunnitelmissa vaan polttoaineen kulutuksen vähentäminen. Vastatuuli alkoi repiä miestä ja pyörän vauhtihuiput laskivatkin vastatuulessa alle 120 km/h, mutta pysyen kuitenkin ylämäessäkin tasaisesti päälle 100 km/h. Tämä riittänee varsin mainiosti normaaliin maantieajoon, joten pidän välityksen vaihtoa varsin onnistuneena. 25 kilometrin jälkeen päätin poistua motarilta, ei siellä ole mitenkään kivaa ajaa, kun vertaa tuohon mukavaan ja leppoisaan maantiehen.
Kyllä huomaa, että tuo on todella motoristien suosima pätkä. Menomatkalla ei vielä niin kovasti ollut liikennettä, joskin Porvooseen päin näkyi suorilla olevan menossa muutama muukin pyörä. Palatessa sitten saikin olla lapa pystyssä suunnilleen koko ajan, pyöriä kun tuli vastaan jos jonkinmoista tämän tästä. On se mukavaa huomata, että näin keväällä kaikenlaisilta motoristeilta nousee tasaisesti käsi tervehdykseen, viime kesänä kun tuntui, että kyykkypyöriltä oli vähän vaikea saada tervehdystä takaisin. Tällä reissulla tervehdys tuli takaisin kuitenkin joka ainoalta, liivimiehistä kyykkypyöriin ja isoihin skoottereihin.
Aurinkoinen päivä ja pyörä alla hyvällä tiellä. Empä voisi paljon parempia tapoja viettää sunnuntaita kuvitella.
Vähän kiireellä lähdin sunnuntaina tuulettamaan huonosti nukutun, keikan jälkeisen yön unihiekkoja silmistä. Ajattelin samalla käydä kokeilemassa nyt sitten uutta välitystä moottoritielläkin ja otinkin suunnaksi Porvoon. Aikaa oli parisen tuntia ennen kuin piti lähteä sitten viettämään myöhästynyttä synttäripäivällistä rakkaani kanssa kaupungille ja katsomaan synttärilahjaani urheilukaupasta (läski päätti ottaa tämänkertaisen duunin liikuntakisan teemaksi aamulenkit ja vaelluskengät kävivät hyvin pian todella epämukaviksi, kun kuntoa alkoi kertymään sen verran, että juoksuaskeliakin pysyi ottamaan. Niinpä kultani päättikin ostaa minulle juoksukengät.) Ajelinkin rauhassa Porvooseen asti, jossa kipaisin ABC:ltä pullon energiajuomaa ja vähän räkäpaperia. Sen verran kun tuota tiepölyä tuntui olevan liikenteessä, että nenä muuraantui tukkoon jo ensimmäisen vartin aikana ja suussa tuntui olevan hiekkaa. Niisteltyäni sitten varsin ikävän tuntuista hiekkaa nenästäni lähdin takaisin päin, tällä kertaa motarin kautta.
Motarilla sain pyörän kiihtymään nelosella noin 120 km/h vauhtiin. Vitonen silmään ja kierrokset laskivat mukavasti. Tässä kohden sitten huomasinkin, että hanaa oli ihan turha vääntää enää lisää, sen verran näemmä välitysten dramaattinen muuttaminen on vaikutanut koneen vääntöön vitosella, että lisää vauhtia ei pyörälle kyllä saanut. Mutta eihän se vaudin lisääminen ollutkaan suunnitelmissa vaan polttoaineen kulutuksen vähentäminen. Vastatuuli alkoi repiä miestä ja pyörän vauhtihuiput laskivatkin vastatuulessa alle 120 km/h, mutta pysyen kuitenkin ylämäessäkin tasaisesti päälle 100 km/h. Tämä riittänee varsin mainiosti normaaliin maantieajoon, joten pidän välityksen vaihtoa varsin onnistuneena. 25 kilometrin jälkeen päätin poistua motarilta, ei siellä ole mitenkään kivaa ajaa, kun vertaa tuohon mukavaan ja leppoisaan maantiehen.
Kyllä huomaa, että tuo on todella motoristien suosima pätkä. Menomatkalla ei vielä niin kovasti ollut liikennettä, joskin Porvooseen päin näkyi suorilla olevan menossa muutama muukin pyörä. Palatessa sitten saikin olla lapa pystyssä suunnilleen koko ajan, pyöriä kun tuli vastaan jos jonkinmoista tämän tästä. On se mukavaa huomata, että näin keväällä kaikenlaisilta motoristeilta nousee tasaisesti käsi tervehdykseen, viime kesänä kun tuntui, että kyykkypyöriltä oli vähän vaikea saada tervehdystä takaisin. Tällä reissulla tervehdys tuli takaisin kuitenkin joka ainoalta, liivimiehistä kyykkypyöriin ja isoihin skoottereihin.
Aurinkoinen päivä ja pyörä alla hyvällä tiellä. Empä voisi paljon parempia tapoja viettää sunnuntaita kuvitella.
Tunnisteet:ajokertomukset,korjaus,kustomointi,liikenne | 0
kommenttia
perjantai 19. huhtikuuta 2013
Kausi avattu!
No niin, se kauan odotettu päivä oli nyt sitten tänään käsillä. Vihdosta viimein niin sää kuin aikataulukin (lähinnä tosin viimeinen) osui kohdalleen ja sain pyörän vihdosta viimein liikenteeseen. Kuumotus on ollut monta päivää jo todella kova: kotona paikallaan istuminen on ollut varsinaista tuskaa. Mutta tänään siis oli päivä, jolloin pieni punainen ompelukone palasi kotipihaan.
Aamulla siis julkisia käyttäen töihin ja pitkä työpäivä odottelua. Onneksi sentään töissä riitti enemmän kuin tarpeeksi tekemistä ja päivä lipui ohi kohtuullista tahtia. Viimeisenkin tunnin kituutuksen päätteeksi sitten kaivoin kaapista ajohousut ja pakkauduin ajovermeisiin. Oli aika lähteä tien päälle.
Pyörä käyntiin parkkihallissa ja nokka kohti Länsiväylää. Onneksi tajusin hyvin pian, että pyörässä on tankki lähes tyhjä ja päätin palata vielä takaisin työpaikan naapurissa sijaitsevalle huoltoasemalle. Tankki täynnä polttoainetta sitten uusi yritys.
Ensimmäisenä nokka kääntyi kohti Espoota ja Niittykummussa sijaitsevaa Confetti-nimistä kauppaa kohti. Pitihän sentään tänään vietettäviä synttäreitä varten ostettuun kakkuun saada kynttilät. Hämmennys oli tuon juhlakaupan myyjällä suuri, kun hänen hieman pettyneenä selitettyää, ettei heillä ole numerokynttilöitä kuin disney- ja hello kitty -aiheisia, ilmoitin kirkkain silmin: "no kyl ne mun kakkuun käy oikein loistavasti".
Kynttilät ostettuani matka jatkui sitten sattuman varaisesti harhaillen ensin kehä II:sta pitkin lopulta kehä III:n kautta Vantaalle. Bongasin ohi ajaessani Vantaan Biketeamin ja Allrightin myymälän, jonne hetken mielijohteesta päätinkin poiketa. Mitään ei tällä kertaa mukaan lähtenyt, vaikka jämäkamahyllyssä ollut pieni tankkilaukku vähän houkuttikin. Tulipahan bongattua myös yksi YCCF:n vuositarra myytävän pyörän tuulilasista.
Matka jatkui taas, tällä kertaa suunnitelmissa oli päästä moottoritielle. Hyvinkään moottoritielle tuntui olevan kuitenkin niin moni muukin menossa, että ajattelin risteyksen kohdalla, ettei se varmaan palvelisi oikein tarkoitusta. Tarkoituksenahan oli siis testata hieman pyörän muuttunutta välityssuhdetta korkeissa nopeuksissa.
Porvoon moottoritie saikin toimia sitten tässä tehtävässä testausalustana. Moottoritiellä oli suhteellisen rauhallinen liikenne, joka kelpasikin minulle oikein hyvin. Hyvin tuntui tosin pyörällä pysyvän liikenteen mukana myös oikeallakin kaistalla. Sipoonlahden kohdalla alkoi varpaita ja sormia moottoritieajo sen verran paleltamaan, että päätin kurvata paikalliselle Nesteelle kahville. Kahvilla katselin sitten kelloa: alkoi olla aika lähteä kotia kohden.
Kotimatkalla pienehkö vesisade meinasi päästä kiusottelemaan. Hyvin varustautuneena en kuitenkaan ole sokerista ja kotiin pääsinkin ilman suurempaa draamaa. Kotipihassa trippimittari näytti 97 km, ihan kelpo lenkki siis.
Reissusta käteen jäänyttä:
Uusi ohjaustanko: Varsin pätevä. Yllättävää kyllä, en kokenut millaistakaan käsien väsymistä, vaikka käsiä tosiaan roikottaakin nyt hartijakorkeudella. Peileistä näkee nyt ihan oikeasti taakse eikä vain kauniit olkapääni. Pidempi jarruletku menee nyt kyllä ostoslistalle, tankoa kun voisi koittaa tiltata taaksepäin ehkä muutaman sentin verran.
Neopreeninaama: Ensituntuma oli, ettei tämä pysy paikallaan ja menee lasit huuruun. Ensimmäisen stoppauksen jälkeen asettelin kuitenkin vähän paremmin ajatuksella naamarin naamaan ja sen jälkeen naamari oli jopa kevyttä sadetta ajatellen parempi kuin visiiri. Hyvin voi hengittää eikä mene linssit huuruun. Ja silti naama on mukavasti suojassa. Ehdottomasti parempi kuin huivi.
Uudet välitykset: Kiihtyvyys on sama. Väännössä ei kyllä huomaa yksin ajaessa juuri mitään eroa, edelleen kiihtyy satasen vauhdissa kohtuu jyrkkään ylämäkeenkin. Länsiväylällä ihmettelin vähän (kuulokkeet päässä) että miksi tuntuu tuommosessa vajaassa satasessa turhan paljon tärinää käsiin. Ajattelin ensin, että se johtuu korkeammasta tangosta kunnes havahduin: "Ei h**vetti, täältähän löytyy vielä yksi vaihde". Satasen vauhdissa kierrokset ovat nyt huomattavasti matalmmat, vaikuttanee suoraan kulutkseen.
Yleinen fiilis: tänään oli kyllä yksi kevään parhaista päivistä. Niin syntymäpäivän kuin ajokauden avauksenkin ansiosta.
Aamulla siis julkisia käyttäen töihin ja pitkä työpäivä odottelua. Onneksi sentään töissä riitti enemmän kuin tarpeeksi tekemistä ja päivä lipui ohi kohtuullista tahtia. Viimeisenkin tunnin kituutuksen päätteeksi sitten kaivoin kaapista ajohousut ja pakkauduin ajovermeisiin. Oli aika lähteä tien päälle.
Pyörä käyntiin parkkihallissa ja nokka kohti Länsiväylää. Onneksi tajusin hyvin pian, että pyörässä on tankki lähes tyhjä ja päätin palata vielä takaisin työpaikan naapurissa sijaitsevalle huoltoasemalle. Tankki täynnä polttoainetta sitten uusi yritys.
Ensimmäisenä nokka kääntyi kohti Espoota ja Niittykummussa sijaitsevaa Confetti-nimistä kauppaa kohti. Pitihän sentään tänään vietettäviä synttäreitä varten ostettuun kakkuun saada kynttilät. Hämmennys oli tuon juhlakaupan myyjällä suuri, kun hänen hieman pettyneenä selitettyää, ettei heillä ole numerokynttilöitä kuin disney- ja hello kitty -aiheisia, ilmoitin kirkkain silmin: "no kyl ne mun kakkuun käy oikein loistavasti".
Kynttilät ostettuani matka jatkui sitten sattuman varaisesti harhaillen ensin kehä II:sta pitkin lopulta kehä III:n kautta Vantaalle. Bongasin ohi ajaessani Vantaan Biketeamin ja Allrightin myymälän, jonne hetken mielijohteesta päätinkin poiketa. Mitään ei tällä kertaa mukaan lähtenyt, vaikka jämäkamahyllyssä ollut pieni tankkilaukku vähän houkuttikin. Tulipahan bongattua myös yksi YCCF:n vuositarra myytävän pyörän tuulilasista.
Matka jatkui taas, tällä kertaa suunnitelmissa oli päästä moottoritielle. Hyvinkään moottoritielle tuntui olevan kuitenkin niin moni muukin menossa, että ajattelin risteyksen kohdalla, ettei se varmaan palvelisi oikein tarkoitusta. Tarkoituksenahan oli siis testata hieman pyörän muuttunutta välityssuhdetta korkeissa nopeuksissa.
Porvoon moottoritie saikin toimia sitten tässä tehtävässä testausalustana. Moottoritiellä oli suhteellisen rauhallinen liikenne, joka kelpasikin minulle oikein hyvin. Hyvin tuntui tosin pyörällä pysyvän liikenteen mukana myös oikeallakin kaistalla. Sipoonlahden kohdalla alkoi varpaita ja sormia moottoritieajo sen verran paleltamaan, että päätin kurvata paikalliselle Nesteelle kahville. Kahvilla katselin sitten kelloa: alkoi olla aika lähteä kotia kohden.
Kotimatkalla pienehkö vesisade meinasi päästä kiusottelemaan. Hyvin varustautuneena en kuitenkaan ole sokerista ja kotiin pääsinkin ilman suurempaa draamaa. Kotipihassa trippimittari näytti 97 km, ihan kelpo lenkki siis.
Reissusta käteen jäänyttä:
Uusi ohjaustanko: Varsin pätevä. Yllättävää kyllä, en kokenut millaistakaan käsien väsymistä, vaikka käsiä tosiaan roikottaakin nyt hartijakorkeudella. Peileistä näkee nyt ihan oikeasti taakse eikä vain kauniit olkapääni. Pidempi jarruletku menee nyt kyllä ostoslistalle, tankoa kun voisi koittaa tiltata taaksepäin ehkä muutaman sentin verran.
Neopreeninaama: Ensituntuma oli, ettei tämä pysy paikallaan ja menee lasit huuruun. Ensimmäisen stoppauksen jälkeen asettelin kuitenkin vähän paremmin ajatuksella naamarin naamaan ja sen jälkeen naamari oli jopa kevyttä sadetta ajatellen parempi kuin visiiri. Hyvin voi hengittää eikä mene linssit huuruun. Ja silti naama on mukavasti suojassa. Ehdottomasti parempi kuin huivi.
Uudet välitykset: Kiihtyvyys on sama. Väännössä ei kyllä huomaa yksin ajaessa juuri mitään eroa, edelleen kiihtyy satasen vauhdissa kohtuu jyrkkään ylämäkeenkin. Länsiväylällä ihmettelin vähän (kuulokkeet päässä) että miksi tuntuu tuommosessa vajaassa satasessa turhan paljon tärinää käsiin. Ajattelin ensin, että se johtuu korkeammasta tangosta kunnes havahduin: "Ei h**vetti, täältähän löytyy vielä yksi vaihde". Satasen vauhdissa kierrokset ovat nyt huomattavasti matalmmat, vaikuttanee suoraan kulutkseen.
Yleinen fiilis: tänään oli kyllä yksi kevään parhaista päivistä. Niin syntymäpäivän kuin ajokauden avauksenkin ansiosta.
Tunnisteet:ajokertomukset,kaupat,lisävarusteet,vaatteet | 0
kommenttia
keskiviikko 17. huhtikuuta 2013
Yamahan räjäytyskuvat ja osakatalogi
Yamahan sivuilta näyttää löytyvän mallikohtaisesti räjäytyskuvat ja osaluettelot varaosiin suunnilleen kaikkiin Yamahan pyöriin. Tämä varmasti osoittautuukin käteväksi varsinkin siinä vaiheessa, kun sitten joskus tukee tarve avata kone.
Osakatalogi ja räjäytyskuvat löytyvät täältä.
--
Kävinpäs pyöräyttämässä ruokatunnilla pari kierrosta autohallin ympäri. Lähinnä oli vain tarkoitus pyöräyttää konetta vähäsen, mutta eihän sitä voinut olla vähän istahtamatta satulaankin. Perjantaina olisi vihdosta viimein tarkoitus ottaa sitten pyörä varsinaisesti ajoon ja siirtää se kotipihaan. Toivottavasti sää vaan sen sallii sitten kun aika on.
Osakatalogi ja räjäytyskuvat löytyvät täältä.
--
Kävinpäs pyöräyttämässä ruokatunnilla pari kierrosta autohallin ympäri. Lähinnä oli vain tarkoitus pyöräyttää konetta vähäsen, mutta eihän sitä voinut olla vähän istahtamatta satulaankin. Perjantaina olisi vihdosta viimein tarkoitus ottaa sitten pyörä varsinaisesti ajoon ja siirtää se kotipihaan. Toivottavasti sää vaan sen sallii sitten kun aika on.
maanantai 15. huhtikuuta 2013
Kyllä mä ny yhet laakerit vaihdan ... Osa I
Viimekerran huoltoreissulla kaverilla käydessäni (tästä reissusta kirjoitusta kunhan ehdin kirjoittelemaan) huomasi kaverini, että taka-akseli pääsee liikkumaan luvattoman paljon. Mittarissa ~5500 Km ja pieni peloittelu kaveriltani koskien Dinlien tyypillistä "löysää perää" saivat minut välittömästi ajattelemaan laakereiden vaihtoa. Samalla jupistiin vähän ajankohtaa. Aika kului enkä saanut aikaseksi tilata osia. Kaverini ja oma aikatauluni ei kohdannut enää, jotenka meni laakereiden vaihto omatoimiseksi touhuksi. Onneksi löytyy pieni autotalli ja kasa lankkuja jotta sai mönkkärin perän ilmaan ja säätäminen alkoi. Tässä touhussa on kyllä sitten helppo tapa ja sitten on tää Ossin tapa. Kerrotaan tää Ossin tapa ja laakerit kun ovat vaihdettu ja kaikki toimii voin julkaista vielä jonkin sortin ohjeen ihmisille, jotka haluavat päästä vähän helpommalla ja jossa on vähän tarkemmin kerrottu projekti kokonaisuudessaan.
1. Tiedon hakeminen
Laakereiden löytäminen oli suht vaivatonta. Suomen suosituimmalla ATV-foorumilta löytyi hyvin nopeasti Dinlin isoveljen (90x - 450) laakerit joissa sama perä kun meikäläisellä. Pohjanmaan Teollisuus Palvelu lähetti ystävällisesti palikat ja nopealla toimituksella ne kolahtikin alta 3 päivän kotio. Itse irroituksesta oli sekalaisia kirjoituksia, mutta ei mitään kovin ihmeellistä.
2. Sormet syhyää vaihtoon
Ensimmäisenä tietenkin otin yhteyden kyseisen operaation tehneeseen kaveriini, mutta valitettavasti aikataulut eivät natsanneet - kuin vasta kesällä. Itsehän mietin tuossa kohtaa, ettei tuossa nyt viikonloppua enempää saa tuhlattua aikaa jotenka kädet vaan likasiksi.
3. Perä ilmaan ilman hallitunkkia ja renkaat irti
Koska pärrä ja autotalli on meikäläisellä ollut niin vähän aikaa en ole kerennyt niin minkään sortin työkaluarsenaalia hommaamaan tähän projektiin. Päätinkin ottaa lankunpätkät entiseltä asukkaalta hyötykäyttöön ja nostin perän ilmaan niiden avulla (pinosin lankut ja nostin mönkkärin perän niiden päälle). Ei siinä kauheeta haba-miestä tarvita, kun kokonaispaino tais huidella lähemmäs 200kg. Hylsysarja auki ja repimään renkaita irti. Hetken siinä koitettuani tuhertaa eteenpäin tajusin etten kyllä sitten saa mitenkään renkaiden pultteja auki ilman, että renkaat ovat maassa. Pärrä pois lautapinon päältä, mutterit löysiksi, pärrä takas pinon päälle ja mutterit irti. Tässä kohtaa jo mietin, että mitäköhän tästä tulee.
![]() |
Jarrulevyn puolelta otettu kuva, jossa kaikki vielä ehjänä paikoillaan - huomaa myös hieno lankkupino! |
4. Takajarrun ja kruunujen irroitus
Takajarrujen irroitus niiden pidikkeestä onnistui helposti. 2 ruuvia auki ja koko höskä lähtee kätöseen. Onneksi tästä oli 1kk takaisen huoltoreissunjäljiltä opit vielä päässä. Pistinkin vielä kokonaisuuden roikkumaan kaulanauhan avulla ilmaan, jottei olisi tiellä ja jottei roikkuisi letkujen varassa. Sokka irti kruunusta (eng. kielinen nimitys: HEX SLOTTED & CASTLE NUTS) ja kruunuihin käsiksi. Kruunujen kimppuun käydessäni huomasin hylsysarjani jäävän naurettavan pieneksi. 22mm hylsy ei oikeen sopinut - ei sitten sinneppäinkään. Onneksi auto oli pihassa ja kello vasta 14:00 lauantaina. Kiireen vilkkaan paikalliset halpahallit läpitte josta löytyikin (aika sikahintaan) 24mm + 27mm hylsy joilla uskoin vakaasti pärjääväni. Kotio kokeilemaan ja toteamaan, että 27mm jää auttamatta pieneksi. Fiksumpi kaveri olisi mitannut hylsyn halkasijan ennen reissua. Taas kaupoille!
![]() |
30mm |
Oikean kokoinen hylsy - check! Oikean kokoinen väännin - check! Renkaat pois paikoiltaan - check! Aukaise kruunua - pyörii ympyrää, tietenkin. Eli tuo kruunun irroitus olisi kannattanut tehdä kun renkaat olivat vielä maassa. Noh .... pyörät kiinni - taas laskemaan puupinolta ja toteamaan ettei avain + hylsy ole tarpeeksi pitkät jotta pystyisi vääntämään. Vanneleveys on niin suuri että ei toivoakan saada hylsyä edes huulille. Tässä kohtaa alkoi sitten kikka viitoset. Toinen pyörä irti, toisestä kädellä kiinni ja toisella jalalla potkin räikkää joka oli kiinni. Sain kuin sainkin pienellä ihmeellä toisen pään auki. Toisen kanssa menikin aikamoiseksi taisteluksi ja teksti ei ole mitenkään soveltuvaa luettavaa kenellekkään. Puukapula kahdesta kohtaa jarrulevyn ja rungon väliin ja potkimaan räikkää. Aukesi .... ja toivottavasti ei kauheeta vahinkoa tullut mihinkään.
5. Sälät irti
Molemmilta puolilta tuli sitten tavaraa ulos vemputtamalla ja kieputtamalla. Kuitenkaan oikelta puolelta ei tullut ketjujen ratasta millään. Hetken näytettyäni CRC:tä kyseiselle osalle, paljastui rattaan edestä pieni sokka joka estää rattaan liikkumisen. Olkoot siinä ja siirrytään jarrujen puolelle. Sieltä tulikin sitten puolikuuta ja ties mitä (termejä sateli monen näkösiä) enemmän tai vähemmän ilman väkivaltaa.
![]() |
Suojamuovin alta paljastuu kaikennäköstä! |
Jarrulevyn puolelle jäikin jarrulevyn kiinnityshärveli ja lukkosokkaa.Tässä kohtaa myös koko taka-akseli tuli pitkin pituuttaan pois ketjujen puolelta. Pakkohan jarrusatulen pidikekkin oli saada irti ja kauheella raivolla kahden ruuvarin kanssa tempomaan. Eihän siitä mitään tullut ilman kunnollisia pihtejä - paitsi käsiin vekkejä. Pihdeillä sain kuin sainkin irti pienen vaurion kera. Ihanasti kyseinen reuna on kokonaisuutta laakeripukista. Eipä kauheasti hymyilyttänyt tässä kohtaa. Saas nähdä ostanko uuden vai pitäisikö riskillä kokeilla kuinka käy. Samalla rupesin miettimään, että mitäköhän halpaseosta tuo laakeripukki mahtaa olla.
![]() |
Notta näin .... |
6. Laakerit ja loppumietteet
Innosta puikeena rupesin mäiskimään mitä erilaisin keinoin laakereita irti - ja ei irtoa. Kello alkoi jo tässä kohtaa lähentelemään reippaasti iltakymmentä ja päätin asian antaa olla. Ainut selkeä asia mikä muuttui oli se, että laakereiden keskellä oleva putki liikkuu nyt mukavemmin joka auttaa taas siihen, että saa paremmin iskettyä laakereita toiselta puolelta. Monen näköstä puutikkua ja muuta härveliä kokeilin, mutta mistään ei tullut mitään. Laakerit olivat paikoillaan eivätkä edes inahtaneet.
Kyllä täytyy sanoa, että olisi se paikanpäällinen apu ollut fiksu jostain haalia. Tuossa kun jälkeenpäin rupesin katsomaan piirustuksia ja juttelin kavereiden kanssa niin olisi ollut osa jos toinenkin semmosia mitkä olisi voinut jättää kiinni. Esimerkiksi se sokka joka aiheutti vahinkoa laakeripesälle .... aivan turha irroitus. Noh, eipä tästä voi kuin ottaa oppia ja jakaa se muille. Tänään saatan ehtiä naputtelemaan lisää laakereita ja ihmettelemään millä ne saisi irti. Ihmetyttää kyllä toi ruskeen värisen paskan määrä joka paikassa. Paskaa tulikin tuossa hinkattua ja rassailtua melkeen jokaisesta irronneesta osasta, mutta eipä ne siitä kovin paljon mihinkään lähteneet.
Toista osaa sopii odotella lähiviikkoina!
Pärinää! uudistuu ja laajenee
Tällä päivämäärällä Pärinää-blogi uudistuu ja laajenee, kun mukaan remmiin blogia kirjoittamaan tulee Ylöjärvellä tukikohtaansa pitävä Ossi!
Ossin kalustona tällä hetkellä on nelipyöräinen kulkija, johon liittyviästä jutuista tullaankin kuulemaan Ossin suusta jos jonkinmoista juttua niin yleisen säätämisen ja korjaamisen, kun myös muun harrastetoiminnan osalta.
Tarkempaa tietoa uudesta kirjoittajastamme löytyy Kirjoittajat-sivulta.
Ossin kalustona tällä hetkellä on nelipyöräinen kulkija, johon liittyviästä jutuista tullaankin kuulemaan Ossin suusta jos jonkinmoista juttua niin yleisen säätämisen ja korjaamisen, kun myös muun harrastetoiminnan osalta.
Tarkempaa tietoa uudesta kirjoittajastamme löytyy Kirjoittajat-sivulta.
Tunnisteet:kirjoittajat,sivustot,uutiset | 0
kommenttia
tiistai 9. huhtikuuta 2013
Mobiilisäätöä kesää varten
Kevät tulee ja kevään myötä myös toivottavasti jossain vaiheessa myös sitten se ajokausi. Ajokauden myötä taas suunnitteella olisi muutamakin reissu pyörällä vähän kotinurkkia kauemmaksi. Onhan sitä tulossa reissua niin Yamaha-kustomistien kansainväliseen ralliin Yyterissä kesäkuussa kuin ihan retkeä synnyinseuduilleni Pirkanmaalle ystäviä tapaamaan. Ja pitäähän vanhempiakin käydä katsomassa.
Vaikka olenkin opetellut navigoimaan autolla aikana, jolloin ei vielä navigaattoreita autoihin ollut, on tänä päivänä kuitenkin vaan niin paljon helpompaa, kun navigaatio on saatavilla. Karttojen kanssa pelaaminen varsinkin moottoripyörällä voi olla välillä haastavaa (varsinkin kaupunkiympäristössä) ja jonkinlaisen navigaation saaminen myös uuteen ohjaustankoon olkin toteutettava. Vanhan puhelimen mount kun tuntuu olevan vähän heikosti sijoitettavissa nykyiseen tankoon, päätinkin tilata toiselle puhelimelleni "vesitiiviin" (toim. huom. Kiinasta tilattaessa "vesitiivis" ei välttämättä tarkoita samaa kun täällä, missä sen todistamiseksi pitää olla IP-standardi) kotelon, jonka saa kiinnitettyä tankoon suhteellisen vaivattomasti. DX.com palveli tälläkin kertaa edullisella kotelolla, joka lähti tilaukseen tänään.
Linkki mounttiin DX.comissa.
Vaikka olenkin opetellut navigoimaan autolla aikana, jolloin ei vielä navigaattoreita autoihin ollut, on tänä päivänä kuitenkin vaan niin paljon helpompaa, kun navigaatio on saatavilla. Karttojen kanssa pelaaminen varsinkin moottoripyörällä voi olla välillä haastavaa (varsinkin kaupunkiympäristössä) ja jonkinlaisen navigaation saaminen myös uuteen ohjaustankoon olkin toteutettava. Vanhan puhelimen mount kun tuntuu olevan vähän heikosti sijoitettavissa nykyiseen tankoon, päätinkin tilata toiselle puhelimelleni "vesitiiviin" (toim. huom. Kiinasta tilattaessa "vesitiivis" ei välttämättä tarkoita samaa kun täällä, missä sen todistamiseksi pitää olla IP-standardi) kotelon, jonka saa kiinnitettyä tankoon suhteellisen vaivattomasti. DX.com palveli tälläkin kertaa edullisella kotelolla, joka lähti tilaukseen tänään.
Linkki mounttiin DX.comissa.
Tunnisteet:lisävarusteet,ohjelmat | 0
kommenttia
maanantai 8. huhtikuuta 2013
Pari vanhaa kuvaa
Vaikka moottoripyöräily onkin itselleni tuore harrastus, on erilaisten moottorivekottimien kanssa tullut puuhasteltua ennenkin. Ennen moottoripyörää omistinkin tieliikennekäyttöön rekisteröidyn ja kevyesti muokatun crossimönkijän, joka toimikin astinlautana kohti kaksipyöräistä. Kyseinen mönkijä tahtoi olla vaan hieman uskoton, välillä kun mönkijä päätti lähteä öisin vieraiden miesten matkaan vaikka kuinka köyttäisi paikalleen. Viimeisen kerran jälkeen mönkijä sitten oli niin loppuunajettu (pakoputki oli jäänyt jonnekkin matkan varrelle, runko oli hieman kierossa, takajarrut sekä toinen etujarru olivat menettäneet toimintakykynsä), että vakuutusyhtiö päätti omia koko laitteen. Minulle jäi mönkijästä ainoastaan kauniit muistot ja puhelinteline.
Löysin tuossa muissa asioissa kuvia läräillessäni pari vanhaa kuvaa muutaman vuoden takaa. Kuvissa näkyypi "keväinen" ajokauden aloitus (heti talvirengaspakon päätyttyä 1.4.) siskonpoikani Paavon kanssa. Olimme juuri palanneet n. 150km lenkiltä, keli oli suhteellisen hupaisa.
Löysin tuossa muissa asioissa kuvia läräillessäni pari vanhaa kuvaa muutaman vuoden takaa. Kuvissa näkyypi "keväinen" ajokauden aloitus (heti talvirengaspakon päätyttyä 1.4.) siskonpoikani Paavon kanssa. Olimme juuri palanneet n. 150km lenkiltä, keli oli suhteellisen hupaisa.
Tunnisteet:Bashan,kuvat,Mönkijä | 0
kommenttia
sunnuntai 7. huhtikuuta 2013
Spidiä sovittelemassa
Joo-o. Eipä olisi varmaankaan pitänyt käydä Stormilla...
Olimme eilen hieman muissa asioissa ajelemassa Vantaan suunnalla ja sain ajatuksen käväistä Stormilla katsomassa sitä Spidin farkkutakkia, kun kerran liikenteessä oltiin. No, sinnehän sitten päädyimmekin. Takkeja löytyi tangosta kaiken kokoisena aina L:stä ylöspäin. Toisella yrittämällä osui kokokin kohdalleen ja takkikin oli kaikkea mitä olin pelännytkin: hyvin istuva, farkkutakille tyypillisen ilmava ja muutenkin mukava päällä. Kaulus menee kiinni eikä kurista sekä hihat tuntuivat olevan oikean mittaiset itselleni (mikä on todella harvinaista, kun tuntuu että takit ovat tehty yleensä pitkät narunvarret omaaville ihmisille). Suojat tuntuivat riittävän jämäkiltä ja asettuivat täsmälleen oikeille paikoille. Selästä löytyy tasku selkäpanssarillekin, mikä onkin iso lisä, selkäpanssari kun on ollut muutenkin suunnitelmissa hankkia vaikka sitten vaan päälle puettavana erillissuojana.
Voi h****tti! Nyt sitten tarvitsee varmaan jossain vaiheessa kevättä/kesää käydä kyseinen takki hankkimassa. Olisi vaan niin paljon muutakin hankittavaa... Onhan se toki panostus turvallisuuteen, viime kesä kun tuli ajeltua lähinnä flanellipaidassa ja liivissä (tai vaihtoehtoisesti nahkatakissa), kesäkelillä kun ei tule pieneen mieleenkään pistää kaupungissa päälle goretex-takkia.
Olimme eilen hieman muissa asioissa ajelemassa Vantaan suunnalla ja sain ajatuksen käväistä Stormilla katsomassa sitä Spidin farkkutakkia, kun kerran liikenteessä oltiin. No, sinnehän sitten päädyimmekin. Takkeja löytyi tangosta kaiken kokoisena aina L:stä ylöspäin. Toisella yrittämällä osui kokokin kohdalleen ja takkikin oli kaikkea mitä olin pelännytkin: hyvin istuva, farkkutakille tyypillisen ilmava ja muutenkin mukava päällä. Kaulus menee kiinni eikä kurista sekä hihat tuntuivat olevan oikean mittaiset itselleni (mikä on todella harvinaista, kun tuntuu että takit ovat tehty yleensä pitkät narunvarret omaaville ihmisille). Suojat tuntuivat riittävän jämäkiltä ja asettuivat täsmälleen oikeille paikoille. Selästä löytyy tasku selkäpanssarillekin, mikä onkin iso lisä, selkäpanssari kun on ollut muutenkin suunnitelmissa hankkia vaikka sitten vaan päälle puettavana erillissuojana.
Voi h****tti! Nyt sitten tarvitsee varmaan jossain vaiheessa kevättä/kesää käydä kyseinen takki hankkimassa. Olisi vaan niin paljon muutakin hankittavaa... Onhan se toki panostus turvallisuuteen, viime kesä kun tuli ajeltua lähinnä flanellipaidassa ja liivissä (tai vaihtoehtoisesti nahkatakissa), kesäkelillä kun ei tule pieneen mieleenkään pistää kaupungissa päälle goretex-takkia.
Tunnisteet:ajovarusteet,kaupat | 2
kommenttia
keskiviikko 3. huhtikuuta 2013
Neopreeninaama
Olenkin jo pidempään odotellut taas pakettia kiinanmaalta ja tänään se sitten kolahti postiluukusta piristämään flunssaista sairaslomapäivää. Paketissa oli kaksi kappaletta neopreeninaamareita käytettäväksi kesän riennoissa kypäränä kanssa. Aihepiirit ovat varsin revitteleviä näissä naamareissa: toinen näistä on varustettu koko naaman kokoisella maltanristillä, kun taas toinen on varustettu pääkalloa jäljittelevällä ulkoasulla. Toiselta puolelta kumpikin maski on kuitenkin tasaisen musta ja se onkin varsin hyvä feature, aina kun ei tee mieli olla niin raflaava ulkonäöltään liikenteesä.
Ostin MP13-messuilta jo yhden neopreenisen puolinaamamaskin ja totesinkin hyvin pian, että maski toimi varsin pätevästi Bobsterin ajolasien kanssa, kunhan tajuaa vain laittaa lasit maskin päälle. Pienelläkin kireydellä lasit kun tiivistävät maskin silmien alta ja toisin kuin minkään huivin kanssa, laseihin ei vuoda hengitysilmaa ja täten lasit eivät huurustu. Niinpä päätikin hankkia maskeja lisää, joskin uuden kypärän hankkimisen myötä tuli myös selkeä tarve otsan suojaamiselle, uudessa kypärässä kun ei ole edes mahdollista käyttää mitään visiiriä. Niinpä tilasin taas jälleen kerran DX.com:ista todella edulliseen hintaan (siihen verrattuna siis, että kotimaassa yksi puolimaski maksoi kymmenen euroa ja kiinakaupassa taas kahdesta kokomaskista sai maksaa yhteensä tasan kymmenen dollaria) kaksikin kokomaskia.
Voisi helposti odottaa DX.com:in tuntien, että tuotteiden laatu ei ole kovinkaan korkea. Eikä tuohon hintaan toki kehtaa oikein mitään muuta toivoakkaan. Yllätys oli kuitenkin kohtuullisen suuri, kun paketista kuoriintui kotimaasta ostettuun verrattuna hyvin identtistä laatua. Tai ei oikeastaan identtistä, muutamia eroavaisuuksia löytyy: 1. neopreeni on aavistuksen verran ohuempaa. Tämä tekee maskista paremmin päähän istuvan ja paremmin sitä kautta päässä pysyvän. 2. Maski on hieman pienempi. Tämä on toki varsin yksilökohtainen juttu, mutta itselläni se tarkoittaa, että maski on sopivampi päähän. 3. hengitysaukot ovat paremmin tehty kuin kotimaasta ostamassani versiossa. Tästä syystä ilma virtaa ulos sieltä mistä pitäisikin, eikä poskista ja silmien alta.
Hintaansa nähden täydellinen ostos siis, suosittelen lämpimästi.
Maski 1 @ DX.com
Maski 2 @ DX.com
Lopuksi vielä sitten tietenkin kuva maskista omassa päässäni. Ensimmäinen lause, mikä tuli mieleeni katsottuani tätä kuvaa: "Täti pistää ne rahat siihen kassiin, niin ketään ei satu". Kaipa nämä pankkirosvoillekkin kävisivät.
Ostin MP13-messuilta jo yhden neopreenisen puolinaamamaskin ja totesinkin hyvin pian, että maski toimi varsin pätevästi Bobsterin ajolasien kanssa, kunhan tajuaa vain laittaa lasit maskin päälle. Pienelläkin kireydellä lasit kun tiivistävät maskin silmien alta ja toisin kuin minkään huivin kanssa, laseihin ei vuoda hengitysilmaa ja täten lasit eivät huurustu. Niinpä päätikin hankkia maskeja lisää, joskin uuden kypärän hankkimisen myötä tuli myös selkeä tarve otsan suojaamiselle, uudessa kypärässä kun ei ole edes mahdollista käyttää mitään visiiriä. Niinpä tilasin taas jälleen kerran DX.com:ista todella edulliseen hintaan (siihen verrattuna siis, että kotimaassa yksi puolimaski maksoi kymmenen euroa ja kiinakaupassa taas kahdesta kokomaskista sai maksaa yhteensä tasan kymmenen dollaria) kaksikin kokomaskia.
Voisi helposti odottaa DX.com:in tuntien, että tuotteiden laatu ei ole kovinkaan korkea. Eikä tuohon hintaan toki kehtaa oikein mitään muuta toivoakkaan. Yllätys oli kuitenkin kohtuullisen suuri, kun paketista kuoriintui kotimaasta ostettuun verrattuna hyvin identtistä laatua. Tai ei oikeastaan identtistä, muutamia eroavaisuuksia löytyy: 1. neopreeni on aavistuksen verran ohuempaa. Tämä tekee maskista paremmin päähän istuvan ja paremmin sitä kautta päässä pysyvän. 2. Maski on hieman pienempi. Tämä on toki varsin yksilökohtainen juttu, mutta itselläni se tarkoittaa, että maski on sopivampi päähän. 3. hengitysaukot ovat paremmin tehty kuin kotimaasta ostamassani versiossa. Tästä syystä ilma virtaa ulos sieltä mistä pitäisikin, eikä poskista ja silmien alta.
Hintaansa nähden täydellinen ostos siis, suosittelen lämpimästi.
Maski 1 @ DX.com
Maski 2 @ DX.com
Lopuksi vielä sitten tietenkin kuva maskista omassa päässäni. Ensimmäinen lause, mikä tuli mieleeni katsottuani tätä kuvaa: "Täti pistää ne rahat siihen kassiin, niin ketään ei satu". Kaipa nämä pankkirosvoillekkin kävisivät.
Tunnisteet:ajovarusteet,verkkokaupat | 0
kommenttia
maanantai 1. huhtikuuta 2013
Pääsiäishuoltoa
Vaikka pahalta meinasikin näyttää, niin ehdin kuin ehdinkin talliin tekemään talvihuoltoa Viragolle pääsiäisen aikana. Toiminnantäyteinen pääsiäinen meinasi pistää ihan yöunetkin vähäiseksi, mutta onnistuin pyhittämään koko maanantaipäivän pyörän saattamiseksi kesäkuntoon.
Tehtävää oli oikeastaan aika paljon, vaikka perushommia olivatkin pääosin. Tarkoitus oli vaihtaa pyörään öljyt, ketjut ja rattaat. Sen lisäksi joulun aikaan keittänyt akku oli tarkoitus korvata uudella. Sen lisäksi ohjelmassa olisi myös vähän pienimuotoista kustomointia uuden ohjaustangon ja riserien muodossa. Ostin komponentit tätä huoltotoimenpidettä varten jo tuossa helmikuussa ja tavarat ovat odotelleet siitä asti työpaikkani hyllyssä. Nyt sitten, kun huoltopäivä viimein koitti, kipasin tavarat matkaan ja painuin pyörän kimppuun.
Ihan ensimmäisenä se akku. Vanha akku oli jo valmiiksi irti, joten hommassa meni noin minuutti. Uusi akku paikoilleen, tällä kertaa kyseessä on geeliakku, ja starttailemaan pyörää. Muutaman starttausyrityksen jälkeen pyörä hörähtikin käyntiin ja lämmittääkseni konetta päätin ajella muutaman kierroksen parkkihallia ympäri. Kyllä tuntui taas mukavalta istua pyörän päällä. Tekemistä olisi kuitenkin tiedossa sen verran paljon, että ajelu jäi varsin lyhyeksi ja vaatteiden vaihdon jälkeen nostin pyörän tunkilla ylös ja aloin tutkia pyörää öljynvaihdon osalta.
Öljyproppu sijaitsee koneen sivussa, mikä vähän aiheuttikin päänvaivaa. Öljynkeräysastiaa kun oli todella vaikea sovittaa pyörän alle sivuseisontatuen tullessa ikävästi joko yläasennossa öljypropun tai ala-asennussa öljynkeräysastian tielle. Sain kuitenkin ujutettua astian ja öljyt ulos valuteltuani aloin irrottelemaan öljynsuodattimen koteloa. Viragossa on jostain syystä kaikki ruuvit ristipääkantaisia tottumani kuusikulmaisten pulttien sijasta ja vähän vääränlaista työkalua (ei, käsissä ei riitä puhti avata selkeästi koneella kiinniruuvattuja pultteja ruuvimeisselillä) melkein pilasinkin yhden ruuvin. Niinpä ruuvipää räikän päähän ja alkoi tapahtua. Öljynsuodattimen vaihdon jälkeen kaikki takaisin kasaan ja lisää öljyä koneeseen.
Seuraavaksi olikin vuorossa sitten vähän työläämpi projekti, eli ketjujen ja rattaiden vaihtaminen. Kuten aktiiviset seuraajat varmasti muistavatkin, tarkoitus oli vaihtaa "vähän" pidemmillä väleillä olevat rattaat (semmoiset muistaakseni 12 piikkiä pienempi takaratas ja yksi piikki suurempi eturatas) kulutuksen tuomiseksi alas maantienopeuksissa. Homma oli suhteellisen vaivaton: avataan kotelo eturattaan päältä (3 pulttia), poistetaan ketjusuoja (tai sitten ei, meinasin taas pilata ruuvarilla yhden ruuvin; jäi sitten ketjusuoja poistamatta), takapyörän akselin mutteri pois ja takajarrun vaijeri ja puomi irti. Ketjut poikki ja taka-akseli pois. No tässähän mielenkiintoisin vaihe oli tietenkin ketjuen katkaisu, jota varten olin ostanut Clas Ohlsonilta sellaisen Dremeliä muistuttavan monityökalun. Varsin kätevästihän nuo vanhat ketjut sillä katkesivat, kun hioin yhdestä ketjunpalasta niitinpäät pois. Pari katkaisulaikkaa tosin meni harjoitellessa, mutta ei sen niin väliä: eihän nuo mitään maksa. Kun takapyörä lepäsi maassa, irroittelin vielä koneesta eturattaankin, joka oli kiinni varsin simppelisti sokkalevyllä sekä kahdella pultilla. Aika ahtaalle meni eturattaan ja koneen väli isommalla rattaalla, mutta kyllä silti vielä varmaan 5mm jäi ketjuille tilaa pyöriä. Takarataskin vaihtui suhteellisen vaivattomasti ja uudet ketjut sain ensimmäisellä yrittämällä katkaistua oikeaan mittaan.
Takapyörän paikoilleen laittamisen jälkeen laitoin ketjut paikoilleen ja kiinni ja kasasin pyörän takaisin kasaan. Oli taas aika heittää pieni koeajo ja tutkia, miten pidemmät välit vaikuttavat pyörän käytökseen. Kummallista kyllä, en havainnut pyörän väännössä tai kiihtyvyydessä mitään muutosta.
Sitten olikin vuorossa se varsiainen säätämisvaihe, eli ohjaustankoprojekti. Pyörän alkuperäinen tanko on kyllä kivan näköinen, mutta vähän epäkäytännöllinen. Tanko kun on niin matalalla, ettei peileistä tahdo nähdä sitten muuta kuin omat olkapäänsä. Muutenkin pidän kyllä hieman enemmän ehkä korkeista tangoista, joten 10" korkea tanko 50mm risereillä olikin aika luontainen valinta.
Eihän ohjaustangon vaihtaminen mitekään vaivanloista ole, eihän? Juu, eipä. Nelisen tuntia itseltäni lopulta meni, kun joka ainut vaijeri, sähköjohto ja jopa etujarruletku piti reitittää uusiksi. Lopulta sain kuitenkin ilman mitään jatkoksia kaikki riittämään ja kasailtua takaisin (note to self: etujarrun valokatkasijan purkaminen ei ole hyvä idea, aikaa tämän korjaamiseen ja lattialta kadonneiden osien etsimiseen meni varmaan tunti), mutta lopussa kiitos seisoo: uusi tanko oli jopa korkeampi kuin olin kuvitellut.
Uuden tangon myötä ajoasento muuttui huomattavasti. Kädet ovat nyt noin suunnilleen hartiakorkeudessa ja peileistä näkee hienosti olkapäiden yliste. Kontrollit ovat silti edelleen helposti yltyttävissä ja selkä mukavasti lähes suorassa edellisen pussimaisen ajoasennon sijasta. Ja olihan sitä ajoasentoa pakko lähteä heti kokeilemaan. Kaksi astetta on kovin vähäisesti työhaalarissa ja liivissä ajeluun ja lenkki jäikin noin kahden kilometrin mittaiseksi, mutta nyt on ajokausi avattu!
Pikaisen itseni siistmisen, työkalujen keräilyn ja tavaroiden pakkaamisen jälkeen heitin vielä kypärän työpaikalleni, jonka jälkeen lähdin (autolla) takaisin kotiin. Nyt sitten vaan odottelemaan niitä hyviä ajokelejä ja hiekkojen teiltä lakaisua.
Tehtävää oli oikeastaan aika paljon, vaikka perushommia olivatkin pääosin. Tarkoitus oli vaihtaa pyörään öljyt, ketjut ja rattaat. Sen lisäksi joulun aikaan keittänyt akku oli tarkoitus korvata uudella. Sen lisäksi ohjelmassa olisi myös vähän pienimuotoista kustomointia uuden ohjaustangon ja riserien muodossa. Ostin komponentit tätä huoltotoimenpidettä varten jo tuossa helmikuussa ja tavarat ovat odotelleet siitä asti työpaikkani hyllyssä. Nyt sitten, kun huoltopäivä viimein koitti, kipasin tavarat matkaan ja painuin pyörän kimppuun.
Ihan ensimmäisenä se akku. Vanha akku oli jo valmiiksi irti, joten hommassa meni noin minuutti. Uusi akku paikoilleen, tällä kertaa kyseessä on geeliakku, ja starttailemaan pyörää. Muutaman starttausyrityksen jälkeen pyörä hörähtikin käyntiin ja lämmittääkseni konetta päätin ajella muutaman kierroksen parkkihallia ympäri. Kyllä tuntui taas mukavalta istua pyörän päällä. Tekemistä olisi kuitenkin tiedossa sen verran paljon, että ajelu jäi varsin lyhyeksi ja vaatteiden vaihdon jälkeen nostin pyörän tunkilla ylös ja aloin tutkia pyörää öljynvaihdon osalta.
Öljyproppu sijaitsee koneen sivussa, mikä vähän aiheuttikin päänvaivaa. Öljynkeräysastiaa kun oli todella vaikea sovittaa pyörän alle sivuseisontatuen tullessa ikävästi joko yläasennossa öljypropun tai ala-asennussa öljynkeräysastian tielle. Sain kuitenkin ujutettua astian ja öljyt ulos valuteltuani aloin irrottelemaan öljynsuodattimen koteloa. Viragossa on jostain syystä kaikki ruuvit ristipääkantaisia tottumani kuusikulmaisten pulttien sijasta ja vähän vääränlaista työkalua (ei, käsissä ei riitä puhti avata selkeästi koneella kiinniruuvattuja pultteja ruuvimeisselillä) melkein pilasinkin yhden ruuvin. Niinpä ruuvipää räikän päähän ja alkoi tapahtua. Öljynsuodattimen vaihdon jälkeen kaikki takaisin kasaan ja lisää öljyä koneeseen.
Seuraavaksi olikin vuorossa sitten vähän työläämpi projekti, eli ketjujen ja rattaiden vaihtaminen. Kuten aktiiviset seuraajat varmasti muistavatkin, tarkoitus oli vaihtaa "vähän" pidemmillä väleillä olevat rattaat (semmoiset muistaakseni 12 piikkiä pienempi takaratas ja yksi piikki suurempi eturatas) kulutuksen tuomiseksi alas maantienopeuksissa. Homma oli suhteellisen vaivaton: avataan kotelo eturattaan päältä (3 pulttia), poistetaan ketjusuoja (tai sitten ei, meinasin taas pilata ruuvarilla yhden ruuvin; jäi sitten ketjusuoja poistamatta), takapyörän akselin mutteri pois ja takajarrun vaijeri ja puomi irti. Ketjut poikki ja taka-akseli pois. No tässähän mielenkiintoisin vaihe oli tietenkin ketjuen katkaisu, jota varten olin ostanut Clas Ohlsonilta sellaisen Dremeliä muistuttavan monityökalun. Varsin kätevästihän nuo vanhat ketjut sillä katkesivat, kun hioin yhdestä ketjunpalasta niitinpäät pois. Pari katkaisulaikkaa tosin meni harjoitellessa, mutta ei sen niin väliä: eihän nuo mitään maksa. Kun takapyörä lepäsi maassa, irroittelin vielä koneesta eturattaankin, joka oli kiinni varsin simppelisti sokkalevyllä sekä kahdella pultilla. Aika ahtaalle meni eturattaan ja koneen väli isommalla rattaalla, mutta kyllä silti vielä varmaan 5mm jäi ketjuille tilaa pyöriä. Takarataskin vaihtui suhteellisen vaivattomasti ja uudet ketjut sain ensimmäisellä yrittämällä katkaistua oikeaan mittaan.
Takapyörän paikoilleen laittamisen jälkeen laitoin ketjut paikoilleen ja kiinni ja kasasin pyörän takaisin kasaan. Oli taas aika heittää pieni koeajo ja tutkia, miten pidemmät välit vaikuttavat pyörän käytökseen. Kummallista kyllä, en havainnut pyörän väännössä tai kiihtyvyydessä mitään muutosta.
Sitten olikin vuorossa se varsiainen säätämisvaihe, eli ohjaustankoprojekti. Pyörän alkuperäinen tanko on kyllä kivan näköinen, mutta vähän epäkäytännöllinen. Tanko kun on niin matalalla, ettei peileistä tahdo nähdä sitten muuta kuin omat olkapäänsä. Muutenkin pidän kyllä hieman enemmän ehkä korkeista tangoista, joten 10" korkea tanko 50mm risereillä olikin aika luontainen valinta.
Eihän ohjaustangon vaihtaminen mitekään vaivanloista ole, eihän? Juu, eipä. Nelisen tuntia itseltäni lopulta meni, kun joka ainut vaijeri, sähköjohto ja jopa etujarruletku piti reitittää uusiksi. Lopulta sain kuitenkin ilman mitään jatkoksia kaikki riittämään ja kasailtua takaisin (note to self: etujarrun valokatkasijan purkaminen ei ole hyvä idea, aikaa tämän korjaamiseen ja lattialta kadonneiden osien etsimiseen meni varmaan tunti), mutta lopussa kiitos seisoo: uusi tanko oli jopa korkeampi kuin olin kuvitellut.
Uuden tangon myötä ajoasento muuttui huomattavasti. Kädet ovat nyt noin suunnilleen hartiakorkeudessa ja peileistä näkee hienosti olkapäiden yliste. Kontrollit ovat silti edelleen helposti yltyttävissä ja selkä mukavasti lähes suorassa edellisen pussimaisen ajoasennon sijasta. Ja olihan sitä ajoasentoa pakko lähteä heti kokeilemaan. Kaksi astetta on kovin vähäisesti työhaalarissa ja liivissä ajeluun ja lenkki jäikin noin kahden kilometrin mittaiseksi, mutta nyt on ajokausi avattu!
Pikaisen itseni siistmisen, työkalujen keräilyn ja tavaroiden pakkaamisen jälkeen heitin vielä kypärän työpaikalleni, jonka jälkeen lähdin (autolla) takaisin kotiin. Nyt sitten vaan odottelemaan niitä hyviä ajokelejä ja hiekkojen teiltä lakaisua.
Tunnisteet:huolto,kaupat,kustomointi,lisävarusteet,työkalut,Virago,xv250,Yamaha | 0
kommenttia
Tilaa:
Blogitekstit
(Atom)
Search
Sisällön tarjoaa Blogger.
#1300
#auto
#cruisailu
#kaupat
#koeajo
#kupla
#kupla #1300 #auto #volkswagen #kaupat #koeajo
#kustomointi
#laturi
#polttoaine
#volkswagen
1300
270
3D-tulostus
535
801
Ace Cafe
air
ajokertomukset
ajolasit
ajovarusteet
amazon
anime
asennus
audio
auto
autokoulu
Bashan
beetle
Bell
bensaletkut
bensapumppu
biltema
blogit
Bobster
Bolt
Bonneville
bug
Bullit
detailing
Dinli
disco
DMX
dokumentti
elektroniikka
elokuva
esittely
exodus
flekti
H-D
halkeama
hanskat
Harley-Davidson
harrastetoiminta
HD
hifi
hiilet
hionta
honda
huilu
huippunopeus
huolto
huppu
hylätty
Icon
igniter
ilmanpustari
ilmansuodin
ilmastointiteippi
ilmaus
Indian
instagram
intake
irroitus
iskunvaimentimet
jarrut
jbl
jesari
jumissa
jäähdytin
Jäähdytys
kaasari
kaasuvaijeri
kahvalämmitin
kahvat
kaikki hajoaa
kaiuttimet
kannentiiviste
kansipahvi
katsastus
kaupat
kerrospukeutuminen
kesärenkaat
ketjut
kevät
kiinnitys
kirjat
kirjoittajat
kokoontumisajot
koneteräsharja
korjaus
ktm
kuljetus
kupla
kuplavisiiri
kustomointi
kuvat
kypärä
kypärät
kytkin
käsijarru
Laakeri
laki
lasikuitu
lataus
laturi
Lauge Jensen
laukut
leikkaus
liikenne
liikennevirasto
lisävalot
lisävarusteet
Lontoo
lämmitin
lämmitys
maalaamo
maalaus
maali
matka
matkakertomukset
mattamusta
messut
miitti
moottoripyörä
moottoripyörät
motonet
mugen
musta
myyminen
Mönkijä
nettivaraosa
nopeus
oheistuotteet
ohjaustanko
ohjelmat
onnettomuus
ostokset
paketti
pakkaaminen
pakoputki
pakosarja
pehmuste
personointi
perän jäykistäminen
pesu
photoshop
pirkkala
plus katsastus
pohjamaali
poliisi
polttoaineensyöttö
posti
prelude
prototyypit
puhelin
puhelinteline
pulverimaalaus
puskuri
raidetangon pää
raidetanko
ram
ram cold air intake
rattaat
rekisterikilpi
rengasventtiili
renkaat
reppu
retro
roadtrip
saappaat
sadekeli
satula
scifi
sissybar
sisusta
sisävalot
sivustot
sr400
srv250
Street
Street 500
Street 759
strut
styling
subbari
subwoofer
sukat
sukka
suprine
suutin
sytytystulppa
sähkö
sähkömoottoripyörä
säätö
takaratas
talvi
talvivarusteet
tankorukkaset
tapahtumat
tarra
tarvikkeet.
tavarateline
tcm
tee-se-itse
tehoputki
teippaus
tekniikka
tiedotus
Toukoajot
Triumph
tuning
turvallisuus
tyyny
työkalut
ultraäänipesuri
uutiset
vaatteet
vaihdekeppi
Vaihto
vakuutukset
valot
vanne
vanteet
varaosat
varusteet
varustelu
venttiilihattu
verkkokaupat
vian etsintä
vianetsintä
viankorjaus
videot
vilkut
Virago
viritys
visiiri
volkswagen
vultus
vw
xs650
xv250
xv950
Yamaha
yccf
yksisarvinen
ylikuumentuminen
änkkäri
äänentoisto
äänenvaimennin
öljyproppu
öljyvaihto
Blogiarkisto
-
►
2021
(12)
- ► huhtikuuta (2)
- ► maaliskuuta (3)
- ► tammikuuta (5)
-
►
2020
(10)
- ► joulukuuta (2)
- ► marraskuuta (4)
-
►
2019
(10)
- ► huhtikuuta (10)
-
►
2018
(2)
- ► toukokuuta (2)
-
►
2016
(8)
- ► heinäkuuta (3)
- ► toukokuuta (1)
-
►
2015
(15)
- ► heinäkuuta (4)
- ► toukokuuta (3)
- ► maaliskuuta (3)
- ► helmikuuta (1)
-
►
2014
(46)
- ► joulukuuta (1)
- ► marraskuuta (1)
- ► heinäkuuta (9)
- ► toukokuuta (6)
- ► huhtikuuta (4)
- ► maaliskuuta (7)
- ► helmikuuta (10)
- ► tammikuuta (4)
-
▼
2013
(96)
- ► joulukuuta (7)
- ► marraskuuta (10)
- ► heinäkuuta (11)
- ► toukokuuta (15)
-
▼
huhtikuuta
(14)
- Jäähdytyksen korjailua
- TCX X-street, vähän toisen näköiset ajokengät
- Melkein kuin jouluna
- Kyllä mä ny yhet laakerit vaihdan ... Osa II
- Kauden toiset 100 km
- Kausi avattu!
- Yamahan räjäytyskuvat ja osakatalogi
- Kyllä mä ny yhet laakerit vaihdan ... Osa I
- Pärinää! uudistuu ja laajenee
- Mobiilisäätöä kesää varten
- Pari vanhaa kuvaa
- Spidiä sovittelemassa
- Neopreeninaama
- Pääsiäishuoltoa
- ► maaliskuuta (4)
- ► helmikuuta (8)
- ► tammikuuta (8)
-
►
2012
(91)
- ► joulukuuta (4)
- ► marraskuuta (9)
- ► heinäkuuta (8)
- ► toukokuuta (11)
- ► huhtikuuta (15)
- ► maaliskuuta (10)
- ► helmikuuta (2)
Copyright Pärinää 2012