Eilen tuli tongittua hieman Google Play kauppaa, etsin ilmaista vaihtoehtoa navigointiin puhelimelle ihan kokeilumielessä. Vastaan tulikin ohjelma nimeltä Navfree, joka lupaa ilmaista navigointia useaan maahan. Asentelinkin tuon softan puhelimeeni juuri ennen kotimatkaa ja päätin testata, miten se ajeluttaisi minut kotiin.

Navfree perustuu offline karttoihin, jotka ladataan heidän omasta kaupastaan ohjelman sisältä. Suomikartta oli kooltaan noin 150Mt, joten tilaa se hieman vie.

Muutaman ensimmäisen risteyksen arpomisen jälkeen (olisi kovasti halunnut ajeluttaa minut aluksi toista kautta) reitti alkoikin muodostua päivittäisen rutiinini mukaiseksi, suoraan keskeltä kaupunkia läpi, Hakaniemen kautta Sörnäisten rantatielle ja siitä edelleen Itäväylälle. Herttoniemeen asti ohjelma opastikin ihan oikein minut, kunnes kotiosoitteeni, joka tuottaa muuten joka ainoalle navigointisoftalle ongelmia ilmeisestikin viime vuosina tehtyjen liikenteen uudelleenjärjestelyjen takia, alkoi aiheuttaa hieman omituista reitinpiirtämistä. Yhtä kaikki, kohdelippu oli kuitenkin paikallaan ja kyllä minä tämän perusteella olisin perille löytänyt. Testasin ohjelmaa vielä illemmalla pariin otteeseen uudelleen, ensin ajellessani lähistölle taloyhtiön kevätkokoukseen ja sen jälkeen Vuosaaren ABC:lle. Kumpaankin näistä kohteista kartturi ajelutti aivan viimeistä piirtoa myöten oikein, joten menköön nyt virheily kotiosoitteeni kanssa yleisen karttavirheen piiriin.

Navfree vaikutti lyhyehkön kokeilun jälkeen yllättävän asialliselta ilmaisohjelmaksi. Se on käsittääkseni saatavilla niin iPhonelle kuin Android-alustallekkin ja karttoja ainakin Euroopan alueelta tuntui löytyvän ihan kivasti.

Illalla vielä asentelin GPS nopeusmittariohjelman puhelimeeni ja lähdin kokeilemaan Viragon mittarin tarkkuutta. Näitä nopeusmittariohjelmiahan löytyy Play Storesta enemmän kuin jaksaa selata, joten asensin ensimmäisen mikä tuli vastaan. Löytyisihän tuo ominaisuus myös vaikkapa Navfreestä, mutta halusin, että tuo nopeuslukema näkyy mahdollisimman suurena, ettei vauhdissa tarvitse ruveta tihrustamaan. Laajasalossa pienellä nopeammalla pätkällä ajelin mittarin mukaan tasan 80 km/h, jolloin tuo GPS:n antama nopeus oli 74 km/h. Mittarivirhe on siis tuota hyvin tavallista +10% luokkaa, mitä olin odottanutkin sen olevan.

Nyt tarvitsisikin sitten katsella, mihin pyörässä saisi laitettua tupakansytytinpistokkeen puhelimen laturia varten. Minulla kun on sekä pistoke että DealExtremestä tilaamani 1000 mA puhelinlaturi sitä varten. Saisi sitten puhelimen kuivalla kelillä virtoihin (tuon laturin portin ollessa auki kun tuo Xperia Active ei ole vesitiivis). Sähkölaitesäätöä onkin tiedossa muutenkin mopon lisälaitteiden virittelyn muodossa heti, kun olemme saaneet muutettua uuteen kotiin.

Tuommoinen kirjanen tuli (myöskin työkaverin vinkkaamana) vastaan jokin aika sitten, hyvää peruslukemista ihan kaikentasoisille motoristeille moottoripyörän käsittelystä ja ajamisesta muutenkin. Julkaisu on nimeltää Ajo Hanskassa ja sen ovat kirjoittaneet norjalaiset moottoripyöräkouluttajat Leif Kylven, Endy Enoksen ja Gunnar Kubberoed, alunperin kirjasen on julkaissut Norsk Motorcykkel Union.

Kirja on vapaasti ladattavissa HyMC:n sivuilta alla olevasta linkistä:

http://hymc.fi/images/stories/pdf/artikkelit/Ajo_Hanskassa_kokonaan_s1-65.pdf

--

Tänään tuli huristeltua ensimmäistä kertaa töihin pyörällä. Aavistuksen verran varautumisessa sääoloihin vielä on puutteita, foreca kun lupasi vesisadetta ja varustauduin seuraavalla tavalla virheellisesti: kalvotetun ajotakin sijasta valitsin nahkatakin (HEI, tyyli ennen tarkoitusta, niin kuin Cyberpunk 2020 roolipelin kansilehdellä sanotaan), kengiksi valitisin Dr Marten Vardenit ajosaappaiden sijasta, sadehaalarin jätin tietenkin kotiin sekä valitsin avokypärän umpipotan sijasta. No, matkaa ei ole onneksi kuin vajaa 15 kilometriä eikä nopeudet nouse kuin Itäväylällä ruuhka-ajoa suuremmiksi. 

Siinä se nyt on, paikallaan. Hain tänään Clas Ohlsonilta nippusiteitä, ja siinä se nyt on sitten paikallaan. Yllättävän jämäkästi se siihen nippareilla asettui, pitää testata vielä ajossa miten puhelin pysyy siinä kiinni. Sitten pitäisikin tuoda jostain sähköä tupakansytyinpistokkeelle lähelle ohjaustankoa, että saa kuivalla kelillä puhelimelle pyörästä virtaakin. Navigaattorina kun puhelin ei omalla akullaan toimi kovinaan pitkiä aikoja.

Työkaveri vinkkasi tuossa mielenkiintoisen tuotteen: ruiskutettava kumimaali, jolla pystyy peittämään maalipintoja vahingoittamatta alkuperäistä pintaa. Kiinnostus heräsikin tätä tuotetta kohtaan heti, varsinkin kun kyseisiä maaleja saa jopa spraypulloissa. Harmillista vaan, että spraypulloissa värivalikoima on kovin rajoittunut verrattuna ämpäritolkulla ostamiseen. Kokeilumielessä kuitenkin harkitsen vakavasti mattamustan spraypuollon ostamista, jonka voisin sitten tyhjentää vaikkapa avokypärääni. Ja mikäli sitten tuote osoittautuu kelvolliseksi, voisi jopa vakavissaan harkita ihan pyöränkin kuorruttamista vaikkapa mattaoranssilla värikerroksella.

Tuotteesta lisää valmistajan sivuilla (josta myös löytyy verkkokauppa): http://www.dipyourcar.com

Edellisen postauksen jälkeen nukuttuani maittavat n. 5 tuntia into päästä liikenteeseen olikin jo kova. Aamupalan ja pakollisen aamuisen tv:n ääressä heräämisen jälkeen päätinkin reippaana asentaa puhelintelineen, tuon SportyPalista tilaamani mountin Viragon ohjaustankoon. sopiva paikka löytyikin tangosta vasemman kahvan vierestä ja aloinkin sovittelemaan mounttia paikalleen. Mukana tuleet nippusiteet olivat kuitenkin sen verran laatu kamaa, että kahdesta meni lukon kieli poikki, yksi katkesi käsiin ja viimeinen sitten päätyi yksinäisenä sivuleikkureiden avustamana roskikseen. Pitänee käydä hakemassa aavistuksen verran parempia nippusiteitä...

Lähdin sitten ilman mounttia hakemaan lippuja leffaan illaksi ja reissuhan sitten venyi pelkässä tennarissa käymisen lisäksi Kaivarin, Kalasataman ja Vuosaaren kautta kiertämiseen. Ja mikäs siinä, kelikin oli mitä parhain, aurinko paistoi täydeltä taivaalta ja lämmintäkin oli. Kävinpä kokeilemassa ensimmäistä kertaa moottoritiellä ajamistakin, Lahdenväylää ajelin Kehä I:lle asti.

Kalasatamassa tuli otettua pari kuvaa myös Viragosta, otinhan ihan tätä tarkoitusta varten kamerankin mukaan. Kuvat löytyvät pyörän kuvagalleriasta. 

Eilen ja tänään sitten olivat viimeiset ajotunnit, jotka sitten huipentuivat tänään käsittelykokeeseen ja inssiin. Rupeama koulun osalta alkaakin olla nyt sitten tässä, kortti on taskussa ja olo todella huojentunut.

Eilen keli oli suunnilleen täydellinen ajotunneilla, kuivaa ja sopivan viileää. Ensimmäiset kaksi ajotuntia (eli ensimmäinen tunti) opeteltiin vielä käsittelytehtäviä ja pyörän hallintaa. Homma sujuikin paljon paremmin kuin aiemmilla kerroilla, osasyynä saattoi olla kuiva keli, jota ei vielä aiemmin ajotunneilla oltukaan nähty. Saattaa toki olla, että sen tuoma etuus oli vain päässäni, mutta vaikutus oli joka tapauksessa huomattava. Käsittelyosion piti minulle tuntemattomaksi jäänyt vanhempi mieshenkilö, jonka opetustaidot olivat ilmiömäiset. Pujottelutehtäväkin alkoi sujua hänen vinkkiensä avulla paljon paremmin ja jarrutustehtävässä aloin hallita pyörää paljon varmemmin.

Opettaja vaihtui sitten liikenteeseen lähtiessämme, kun puikkoihin astui Kaitsu, tuo kaveri, jonka piti alunperinkin minua opettaa alusta alkaen. Liikennekokeilu keskittyi rauhallisemmilla alueilla Herttoniemessä kurvailuun sekä pieneen kokeiluun itäväylällä. Hitusen ehkä hirvitti tuo ensimmäistä kertaa nopeaan liikenteeseen liittyminen, mutta tunti meni pääpiirteittäin vallan kelvollisesti. Tunnin päätteeksi Kaitsu sitten kertoihin, että perjantaina olisikin edessä viimeiset kaksi ajotuntia ja sitten ne kokeet.

Perjantaipäivä koitti ja vaikka aamulla ei niin pahasti jännittänytkään, alkoi jännitys nousta häiritsevälle asteelle aamupäivästä työpaikalla. Lähdin hyvissä ajoin Roihupellon kentälle tunnin alkua odottelemaan ja pääsinkin melkein heti hyppäämään pyörän selkään. Foreca oli maalaillut edellisen illan kauhuskenaarioita kuuden tunnin kovasta lumisateesta, mutta lumi tulikin onneksi sentään veden muodossa. Hieman kuitenkin kokoajan koveneva vesisade alkoi ahdistaa, varsinkin kun huomasin, että vanhoista ajohousuista oli haarovälistä vettä pitävä kalvo revennyt.

Aloitimme siirtymällä Tattarisuon katsastusaseman pihaan, missä kokeiden oli määrä tapahtua. Kävimme läpi kaikki käsittelytehtävät useaan kertaan ja Kaitsun osaavassa ohjastuksessa tehtävät tuntuivatkin sujuvan kohtuullisen hyvin sateesta huolimatta.

Varsinaiset kokeet alkoivat kaksikymmentä minuuttia myöhemmin, kuin olimme odottaneet ja odottelu saikin vähän kylmän nousemaan pintaan. Siitä huolimatta olin vakaassa uskossa, että pärjäisin tehtävissä. Suurin osa tehtävistä menikin kerralla kunnolla, tutkinnon vastaanottaja pyysi minua tekemään ainoastaan porttitehtävän ja hätäjarrutuksen uusiksi varmistaakseen osaamiseni.

Käsittelyjen jälkeen lähdimme sitten varsinaiseen ajokokeeseen. Reitti kierteli Tapanilassa ja Malmilla, palaten sitten Puistolan suunnasta takaisin Tattarisuolle. Kylmä alkoi kiusata jo ihan tosissaan ajokokeen alkupuolella ja alkoi jopa häiritä keskittymistä. Pihallahan oli vaatimattomat 2,5 astetta plussan puolella ja vettä tuli kaatamalla taivaalta. Puolessa välissä ajokoetta käännyin väärästä risteyksestä (minua ohjattiin ajamaan opasteiden mukaan ja käännyin Malmilla vahingossa parkkipaikalle edeltävästä risteyksestä) ja siinä vaiheessa alkoikin olla jo niin kylmä, että ajattelin, että olisi aivan sama sitten mikä kokeen lopputulos olisi, kunhan pääsisin pois.

Tattarisuolle palattuamme sain kuitenkin kuulla, että vaikka ajokoe ei ollutkaan täysin virheetön, se oli kuitenkin hyväksytty. Kehtasipahan tutkinnon vastaanottaja vielä irvailla, että jos nyt minusta tosiaan tuntuu siltä, ettei se mennyt riittävän hyvin, voisin valittaa hyväksytystä päätöksestä. Hän vielä onnitteli minua eilisen syntymäpäivän johdosta kirjoittaessaan ajokorttilappua ja lähetti sitten paluumatkalle Kaitsun kanssa.

Session jälkeen kiiruhdin vielä kotiin vaihtamaan kuivat, lämpöiset vaatteet päälle ja sitten suunnistin takaisin työn pariin. Täytyy kyllä antaa työpaikalle ja esimiehelleni isot kiitokset siitä, että pystyivät joustamaan tämän hyvin tiiviissä tahdissa suoritetun ajeluosion kanssa ja sain suoritettua ajelut ja kokeet alle viikossa.

Paluumatkalla töihin soittelin sitten vielä moottoripyöräliikkeeseen ja tiedustelin, koska pääsisin pyörää hakemaan. Kertoivat minulle, että pyörä olisi haettavissa mahdollisesti huomenna. Eli huomenna sitten tiedossa ensimmäinen päivitys siitä, miltä tuntui olla oman pyörän selässä, mikäli sen saan huomenna noutaa. Tästä se lähtee :)

Eilen nyt sitten taas oltiin ajelemassa. Paikalle saapuessani Roihupellon kentällä olikin varsinainen ruuhka, ilmeisesti pari mopokorttilaista sekä yksi moottoripyöräkorttia ajava. Ruuhka kuitenkin katosi oman tuntini alettua ja olinkin käytännössä ainut oppilas taas kentällä. Sää taas vaihteeksi suosi, vettä ropisi koko tunnin ajan satunnaisesti taivaalta.

Käsittelyä opeteltiin tälläkin kertaa, alkulämmittelyksi vähän hidasajoa ja pujottelua, jonka jälkeen sitten alettiinkin taas jarruttelemaan. Jarrutukseen alkoi ote löytyä pikkuhiljaa, joskin märkä asfaltti meinasi tuottaa hieman ongelmia lukkiutuvan takapyörän kanssa. Sen jälkeen sitten siirryttiinkin viilaamaan porttiajoa, eli tuota vasemmalle puolelle tapahtuvaa kaartoa josta sitten palataan takaisin ensimmäisen portin linjaan. Tämä tuntuikin jo helpolta muihin tehtäviin verrattuna, nopeuden pitäminen ihan tasaisena ainoastaan tuotti vähän vaikeuksia. Tunnin päätteeksi opettaja kertoikin, että kyllä tällä osaamisella jo läpi pääsisi, mikä toikin kivasti itsevarmuutta. Ensi kerralla sitten vielä harjoitellaan vielä jarrutuskoetta ja sen jälkeen alankin olla valmis sitten käsittelykokeeseen.

Opettajakuvio on ollut vähintäänkin mielenkiintoinen. Liekki kun järjestää moottoripyöräkoulutuksen yhteistyössä toisen autokoulun, Autokoulu Startin kanssa. Startin opettaja Kaitsu joutui kuitenkin sairaslomalle ja häntä paikkaa taas puolestaan Autokoulu Lilliputista lainassa oleva Aigar Arusaar, joka siis tuon ensimmäisenkin tuntipaketin minulle piti. Leppoisan tuntuinen kaveri on ollut tuo Aigar, ja opetuksen laatukin on ollut ihan hyvää. Tämä opettajakuvio on toki hieman hankaloittanut ajotuntien varaamista, kun on joutunut soittelemaan useaan paikkaan ja usealle henkilölle. Suhteellisen kivuttomasti olen kuitenkin saanut varattua tunnit ja jopa todella lyhyellä, päivän varoitusajalla.

Kohta pitäisikin taas soitella sitten Kaitsulle ja varata lisää tunteja. Jos saisi tuon kortin nyt ajettua pian pois, että pääsisi nauttimaan kevään vähän viileämmistä ajokeleistä vielä.

Huh huh, kiireinen viikonloppu alkaa kääntymään lopuilleen. Tai no, ainakin kiireinen osio. Perjantaina saimme päähämme tultuani salilta, että autoonkin pitäisi vaihtaa kesärenkaat alle. No, suunta kohti Punkalaidunta, missä vanhempani asuvat (ja missä renkaat siis viettivät talvea). Tiesimme jo, että visiitistä tulee suhteellisen lyhyt, koska internetissä muuttomme alta kauppaamistani pöydistä toinen tultaisiin hakemaan kahdeksan aikaan lauantai-iltana. En kuitenkaan osannut varautua siihen, että jo heti ensimetreillä (olimme päässeet vasta suunnilleen Pasilaan) autokoulusta soiteltiin ja tarjottiin ensimmäisiä ajotunteja heti lauantaiksi.

Autokoulu Liekki järjestää moottoripyöräkoulutuksen yhteistyössä Autokoulu Startin kanssa, joten ajokoulutuksesta piti vastata Startin Kaitsu, joka nyt kuitenkin joutui tämän puhelun aikana myös ilmoittamaan, että ei pääse itse koulutusta pitämään sairasloman vuoksi. Hän oli kuitenkin järjestänyt korvaavan opettajan paikalle.

Lauantaina sitten renkaat olivatkin ajoissa vaihdettu autoon ja paluumatkalla teimme pikaisen visiitin kahvin, munkin ja Hanx-visiitin muodossa Humppilan lasitehtaalle. Mitään ei kuitenkaan tarttunut mukaan.

Kotona sitten kaivelin vanhat kunnon ajokamppeeni esiin ja lähdin paikanpäälle etuajassa. Opettaja olikin paikalla jo valmiiksi ja pääsimmekin aloittamaan puolisen tuntia etuajassa. Pyöränä koululla on tarjolla 600cc Kawasaki ER-5. Olimme sopineet, että pidettäisiin kaksi ajotuntia heti alkuunsa putkeen (eli 4 "ajotuntia" jotka ovat 25 minuuttia kappaleelta). Opettajan kyseltyä hieman kokemuksiani moottoripyöristä ja muista vastaavista pääsimmekin aloittamaan hidasajoharjoituksella. Se sujuikin suhteellisen hyvin, joskin koska en ole edes mopon selässä ollut varmaan kymmeneen vuoteen, liikkeellelähtö tuotti aluksi aavistuksen verran vaikeuksia ja meinasi olla kovin töksähtävää.

Jonkin aikaa hinkattuamme tuota kävelyvauhtia kulkemista, treeni vaihtui pujotteluharjoituksen puolelle. Aluksi tuntui aivan mahdottomalta saada pyörä kääntymään niin pienessä tilassa ympäri, mutta hetken kuluttua alkoi sekin näyttämään paremmalta ja paremmalta. Ihan nyt vielä täysnappisuoritusta ei omasta mielestäni saatu aikaiseksi kertaakaan, mutta loppupään suorituksilla olisi sentään jo läpi päässyt kokeesta.

Pujottelun jälkeen sitten siirryimme jarrutusharjoitusten pariin. Tokihan perusteet tästäkin on jonkinlaisessa hahmotuksessa, mönkijällä kun esimerkiksi on tullut ajettua viime vuosina runsaamminkin kilometrejä. Etujarrun käyttö oli kuitenkin minulla hieman varovaista, koska sen käyttö on suoraan sanottuna hieman outoa minulle. Nuoruuteni kun kasvoin hiekkateiden varressa sellaisen mopon kanssa, jossa etujarru oli lähes toimintakyvytön. Mönkijässä taas oli monitoimijarru, joten siinäkään ei kovin tutuksi tullut etujarruttelu. Pikkuhiljaa kuitenkin alettiin saamaan sitäkin kohdalleen ja pääsin ottamaan vähän enemmän vauhtia jarrutukseen.

Ensimmäisen ajokerran jälkeen fiilikset olivat aivan kaakossa. Jonkin verran sellaista yleistä jännitystä toki seuraavaa kertaa varten vielä on, mutta eiköhän tuo tuosta pikkuhiljaa karise. Uutta ajotuntia pitääkin ruveta varailemaan heti maanantaina.

 Aloin kasaamaan jonkinlaista linkkilistaa tähän blogini rinnalle. Kyseinen linkkilista löytyy tuolta sivuvalikoista kohdan "Sivut" alta tai suoraan tästä linkistä. Listaan on tarkoitus kerätä kaikki mielenkiintoiset moottoripyöräilyyn liittyvät linkit, mitä surffaillessa tulee vastaan. Jos sinulla on tallessa linkkejä, jotka uskoisit kiinnostavan minua, voit laittaa niitä minulle kommenttina tai vaikkapa sähköpostilla. Tarkemmat yhteydenottokeinot löytyvät linkkilistan yläreunasta.

Kotimatkalla käväisin vielä tuossa Herttoniemen Lidlissä ja sieltähän sitten aamulla ostamatta jäänyt pyörän suojapeite löytyikin. Hintaa oli hirvittävät 14 euroa, joten mukaanhan se lähti. Nyt alkaakin jo olla kaikki tarpeet valmiina pyörän saapumista varten.

Kotiin päästyäni minua odottelinkin postin pakettilappu, mallia "yritettiin, mut ei mahtunu tää postiluukusta, tuu hakemaan postista". Useampaakin pakettia odottavana olikin jännittävää mennä postiin ihmettelemään, mikä paketti siellä oikein odottaa. Ensimmäinen yritys postiin tapahtuikin ennen kuntosalille marssimista, tosin yritys jäi yrityksen asteelle postin ollessa tupaten täynnä väkeä. Salilta ja kaupasta palattuani uusintayritys tarjosi hieman tyhjemmän postin ja sainkin paketin noin kymmenen minuutin odottelun jälkeen. Paketissa oli SportyPalin puhelinmount pakattuna valkoiseen pahvilaatikkoon ruskeassa kirjekuoressa. Mukana oli myös nippusiteitä sen kinnittämiseen.

Kotiin päästyäni sovitinkin mounttia puhelimeen. Suoraan sanottuna yllätyin todella suuresti, kuinka jämäkästi mount napsahti puhelimeen kiinni. Meinasi joutua käyttämään ihan tosissaan voimaa, että mountin sai irtoamaan puhelimesta. Hyvin tuntui puhelin pysyvän siinä kiinni, ainakaan käsin ravistelemalla ei puhelin hievahtanutkaan mountista. Eipä kovinkaan hirveästi pelota laittaa puhelinta pyörän tankoon tuollaisella :)

Viime viikolla rakas puolisoni osoitti minulle Lidlin mainoksesta tarjouksia, jotka koskivat moottoripyörätuotteita. Lidlissähän on aina viikoittain vaihtuvat tarjouserätuotteet, joista välillä löytyy ihan kelvollistakin kamaa. Tarjolla tällä kertaa oli jos jonkinmoista sälää levyjarrulukoista aina kypäriin saakka. Kypärää nyt en lähtisi ihan heti Lidlistä ostamaan, mutta muutama tuote herätti kiinnostukseni. Moottoripyörän suojapeite 13,90 e, levyjarrulukko 9,90 e, sadeasu 24,90 e!

Tarjoukset tulivat voimaan eilen, mutta tietenkin unohdin siellä eilen käymisen ja sehän kostautui: yhtään peitettä ei enää ollut tuossa työpaikan viereisessä Lidlissä. Sadeasuja ja levyjarrulukkoja sen sijaan vielä löytyi ja sellaiset lähtivätkin mukaan. Sadeasun mitoitin vähän yläkanttiin ihan siltä varalta, että tarvitsee se joskus kiskaista takin päälle. Sovitin pikaisesti asua sitten oston jälkeen työpaikan vessassa ja juurikin oikean kokoinen tuli ostettua. Puntithan ovat aina minulle n. 20-30 senttiä liian pitkät hieman erikoisen ruumiinrakenteeni vuoksi, mutta muuten asu oli mitä sopivin. Levyjarrulukkokin tuntui olevan yllättävän järeää tekoa ja jämäkän oloinen.

Nyt alkaakin sitten perusvarustus olla kasassa lukuunottamatta tuota pyörän peitettä. Pitänee tilailla suojapeite mahdollisimman pian vaikkapa Amazonista, jotta kaikki on sitten valmiina, kun pääsen pyörän hakemaan kotiin. Eilen saatiin jopa varmuus, että parkkiruutu saadaan uudessa osoitteessa välittömästi, joten ei tarvitse pyörää pysäköidä mihinkään kadun varteenkaan (vaan n. 3 m päähän talon pihaan ":D").

Näemmä muutkin innostuneet dokumentoimaan alkavaa harrastustaan. Entinen kolleega on päättänyt myös alkaa kirjoittamaan blogia moottoripyöräilyharrastuksen aloittamisesta: http://motoristinblogi.vuodatus.net/ . Käykäähän katsomassa.

Noniin, vihdosta viimein sen aika on tullut ja kirjallisiin on nyt aika varattuna. Torstaina päivällä pitäisi nyt sinne sitten viipottaa, paikkana Ajovarma Itäväylä. Tässä onkin nyt sitten pari päivää aikaa kertailla vähän asioita ja valmistautua kokeeseen. Sain mm. autokoululta tunnuksia, joilla pääsee netissä harjoittelemaan kuvakysymyksiä, niiden kimpussa varmasti meneekin sitten tässä pari iltaa.

Torstaina sitten lisää siitä, miten se kirjallinen koe meni.