Eräänä iltana kesäkuun alussa miettiessäni juttuja aloin haaveilemaan uudesta moottoripyörästä. Vanha Virago kaipaa koneremonttia ja nyt olisi hyvä tekosyy ostaa uusi pyörä. Rahaa pitäisi kuitenkin keksiä jostain. Joten tein vaikean päätöksen: kupla sai nyt mennä. Projekti ei oikein saanut sitten minua innostumaan tarpeeksi ja auto kerkisi seistä jo yli vuoden tallissa odottamassa inspiraatiota, jota ei vaan kuulunut.

Laitoin kuplan myyntiin ensin facebookiin VW Kupla ryhmään. Kyselyitä tulikin ja eräät kävivät jopa katsomassa, mutta kauppoja ei syntynyt. Olin kuitenkin jo tosissani ostamassa moottoripyörää, joten auto oli saatava myytyä.

Ostaja autolle löytyi lopulta nettiauton kautta. Kupla lähti lopulta Puolaan jonnekkin kupliin erikoistuneelle välittäjälle. Sen tarkemmin en tiedä eikä lopulta hirveästi kiinnostakkaan, kun sain autosta sen mitä pyysin. Kuplan haki ostajan asiamies (myöskin puolalainen) traileriautolla ja maksoi koko kotteron käteisellä.

Näkemiin, kupla. Olit kiva!

Siispä uusi pyörä. Nettimoto auki ja pyöriä etsimään. Olin oikeastaan päättänyt jo etukäteen, että customeissa pysytään ja hyvin suurella todennäköisyydellä Viragoissa. 535 oli looginen askel ja pari potentiaalista kandidaattia löytyikin. Soittelin kiinnostavimman perään ja sovin koeajon samalle päivälle.

Koeajo ei mennyt ihan niin hyvin kuin piti. Olin tehnyt ostopäätöksen käytännössä siinä vaiheessa, kun pistin pyörän käyntiin. Pyörässä oli suorat putket ja meteli sen mukainen. Koeajo olisi kuitenkin pitänyt jättää tekemättä.

Kävin heittämässä pienen lenkin lähistöllä ja testailin pyörää kaikin puolin. Testatessani jarruja unohdin kuitenkin, että pyörässä oli sakkorengas takana eikä pyörä pysähtynyt toivotulla tavalla. Ei edes lähelle. Itseasiassa se pysähtyi vasta törmättyään katukivetykseen ja ilmeisesti heitettyään voltin. Itse lensin tangon yli ja onnekseni nurmikolle laskeutuen mitä ilmeisimmin naamalleni. Taju lähti ja palasi vasta, kun paikalle kiirehtineet lenkkeilijät koittivat herätellä. Reissu jatkuikin tästä paikasta sitten ambulanssilla Jorvin sairaalaan tutkittavaksi.

Vaikka tämmöisessä onnettomuudessa voisi käydä todella pahasti, selvisin kuitenkin melkoisen vähällä. Toinen jalka oli ottanut iskua, mutta kyseessä ei ollut kuin ruhjeita. Tiesin välittömästi myös, että varpaan kynsi tulee lähtemään. Naama oli likainen ja alkoi tummua ja turvota; musta silmä teki tuloaan.

Vasemman käden ranne sai kuitenkin pahiten osumaa. Röntgenissä kävi ilmi, että värttinäluun pää oli pirstaleina ja vaatisi leikkaushoitoa. Siispä ohjeistus oli, että seuraavana päivänä menisin Töölön sairaalaan tutkittavaksi ja leikkaukseen suunniteltavaksi. Käteen sain hienon punaisen kipsin.

Kipsi punainen

Pyörän vanha omistaja tuli tuomaan ostamaani (ja siis kolaroimaani) pyörää ja toi samalla Espooseen jääneen vanhan pyöräni. Pyörät pääsivät nyt kuplalta vapautuneeseen talliin odottamaan vuoroaan.

Lommoilla ja naarmuilla, muttei hajalla

Reilun viikon päästä onnettomuudesta koitti sitten leikkaus. Lopputuloksena ranteeseen laitettiin reilun 10cm pätkä titaania sekä 11 ruuvia. Sairaslomaa minulla olisi käytännössä koko kesä. Kun pidän vielä kesäloman sen perään, päivätöihin palaaminen olisi ajankohtaista vasta syyskuussa. Huonompikin ajoitus olisi voinut tälle olla.

Seuraavana olisikin vuorossa kolaroidun pyörän kunnostus. Sitä ennen piti kuitenkin saada äijä kuntoon, joten kesä-heinäkuu menikin aikalailla lepäillessä ja osia haaliessa. Niistä lisää seuraavassa postauksessa.

 Hei taas. Tovi on tässä vierähtänyt edellisestä postauksesta. Elämässä on ollut melkoisen paljon kaikkea muuta (niistä lisää tuonnempana/seuraavassa postauksessa) eikä oikein blogin kirjoittaminen ole ollut etusijalla. Nyt kuitenkin homma on taas ajankohtaista, joten päivitellään hieman.

Auto hitsattiin katsastuskuntoon jo siis tosiaan toukokuussa. Hieman pommin oloinen yllätyshän sieltä löytyi: pohjasta poistettiin melkoisen kokoisia paloja ruostetta. Paavo ahkeroi koko päivän, sellaiset 9,5 tuntia, putkeen autoa hitsaten, mutta lopputuloksena oli katsarille kelpaava Honda. Samalla korjailtiin myös huomautukset saaneet pallonivelet. 

Koska helmalistat irroiteltiin, päätin samalla antaa autolle hieman niiden osalta uutta, tilapäistä ilmettä. Törmäsin netissä melkoisen mielenkiintoiseen teippiin; siis sellaiseen kuvioituun jesariin; enkä voinut ohittaa sitä. Se oli vaan melkoisen hienoa ja antsaitsi päästä autoon paraatipaikalle. Ja siinä sitä nyt on: kirjaimellisesti yliteipatut helmalistat ovat nyt täynnä yksisarvisia vaaleanpunaisella pohjalla.